TJ liikaa

Oon niin ärsyyntynyt jo tähän yksin olemiseen, ettei mitään rajaa! Eilinen yö oli ehkä maailman oudoin ja monta kertaa illalla jäin vaan istumaan ja ihmettelemään, kun olin omassa huoneessa yksin. Jotenkin niin tottunut siihen, että Mika on aina mun kanssa. Yli kuukaus kummiskin viettettiin oikeastaan ihan koko ajan yhessä. Vähintään joka päivä vietettiin monta tuntia toistemme seurassa. Kamala ikävä toista koko ajan ja inhottaa, kun pitää odotella viestejä ja kun ei voi puhua puhelimessa. Mut lauantaina meen kattomaan mun inttimiestä! <3

Tajusin eilen illalla, että kuinka paljon tavaraa olin raahannut Mikalle. Kaikki sängyllä olevat tavarat+läppäri kotiutui sen luota. Ja olin vielä likapyykit aina käyny tuomassa kotiin välillä :D
Huomasin tänää, että mun on jotenkin pakko suunnitella kauheasti kaikkea. Aikataulutan tekemisiä, mietin asioita viikon päähän ja mietin kamalasti sitä, mitä seuraavaksi tekisin. En tosiaankaan ole mikään aikataulu ihminen, mutta yht äkkiä tajusin töissä tekeväni itelleni viikkosuunnitelmaa KOLMELLE viikolle! Ja tyhjät kohdat on tuleville työvuoroille, cheerleading-treeneille ja Mikan lomille. Sairasta. Oltiin muuten lauantaina Mikan kanssa mun äiti-isovanhemmilla kahvilla ja päällä oli GT:n paperbag-hame ja valkoinen toppi (sori hyvä kuva taas!)
Nyt meen kattomaan tän päivän Gossip girlin ja sen jälkeen yritän mennä nukkumaan. Otan Rudyn mun seuraksi, niin ei ihan yksin tarvitse olla. Kotonakaan ei ole kun yksi velipuoli, koska muut on viikon mökillä. Tekee toikin vielä oudommaksi tän yksin olon!

You Might Also Like

12 kommenttia

  1. Oma mieheke lähtee armeijaan vasta vuoden päästä, mutta silti odotan vähän kauhulla, että mitä tulee tapahtumaan. Ollaan seurusteltu reilu pari vuotta ja jatkuvasti nähty. Toisaalta, ehkä se intti vahvistaa suhdetta ja kerkeää paremmin puuhata omia juttujaankin:)
    Onneksi sun M on sielä vain 6kk!

    VastaaPoista
  2. Ikävä painaa mullakin aina miestä kohtaan, kun ei olla yhdessä.
    Koita säkin kestää. ½ vuotta menee yllättävän nopeasti, vaikkei se nyt lohdutakaan ;)

    Kiitos blogistasi ja jatka kirjoittelemista.

    VastaaPoista
  3. haha onko ihmiset vähän läheisriippuvaisia?

    VastaaPoista
  4. Opettele käyttää itselaukasinta, sun blogis laatu paranis HUOMATTAVASTI kun asukuvat ois kivempiä ja selvempiä! <3

    VastaaPoista
  5. mullaki lähti mies armeijaan maanantaina ja ihan kamalaa on ollu :( Onneks molemmat on vaan sen 6kk siellä :) ja sait yhden lukijan lisää!

    VastaaPoista
  6. Herttanen sentään, muutama yö jo erossa, ettet vaan ois läheisriippuvainen? :-)
    No, ei, nuori rakkaushan se vissiin....

    VastaaPoista
  7. älä nyt loukkaannu tai mitään, mutta miks aina laitat tänne sun blogiin sun naamakuvii? tai miks otat niitä ja julkaset joka postauksessa ainakin yhden kuvan sun naamasta?:D

    VastaaPoista
  8. Äh, mulla ihan kamala ikävä myös :< Kauheinta just se että koko päivän venailee viestiä vaikka teitää että ne tulee vasta illalla :/ Tänään en ole kuullut mitään! Kamalaa :(

    Ja hei, puol vuotta menee tosi nopeesti! Otto on vuoden, ja sekös kismittää.....

    VastaaPoista
  9. mulla on menny vähän ohi, missä sä oot töissä? :-D

    VastaaPoista
  10. hei, oon sun kanssas (tai oon ollu) aika kohtalotoveri, sillä tapasin talvella 07 miehen, joka oli lähössä siitä muutaman kuukauden päästä eli tammikuussa 08 armeijan harmaisiin. juuri pari viikkoa ennen inttiä juttumme syventyi ja siirtyi tapailusta seurusteluun.

    kyllä siinä alussa mietti että onko tähän nyt järkeä lähteä mukaan ja kiintyä liikaa ihmiseen, joka tulee olemaan vähintään seuraavat 9kk, huonossa jamassa 12kk, armeijan listoilla. mutta halusin yrittää, päivä kerrallaan ja niinhän ne 9kk sitten meni yllättävän nopeesti ja ollaan yhä yhessä puolentoista vuoden jälkeen. nyt kun kattoo sitä aikaa taaksepäin, niin intin aikana/jälkeen mutta kuitenkin intin takia seurustelumme syveni aivan uudelle ulottuvuudelle. tuli kyllä semmonen fiilis, että kun kestää tämän, kestää minkä vaan :)

    toisaaltaitse sopeuduin varmasti helpommin kuin jotkut toiset olemaan erossa pojastani kun ei oltu ennen inttiäkään kovin tiiviisti aikaa vietetty. oikeastaan vieläkin tulee hetkiä, jolloin on näkemättä toista vähän pitempiä aikoja, eikä siihen kuole :) sen jälkeen on taas sitä ihanampi jälleennäkeminen ! ja alussahan se on kaikista rankinta siellä armeijassa, loppua kohden (ts. alun jälkeen) meininki alkaa sielläkin päässä rentoutua :) ja kyllä se yhteydenpito onnistuu suht hyvin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta !

    VastaaPoista
  11. louisa: toi on kyl paha kun on seurustellu niin kauan. me kummiskin tavattiin ihan hetki sitten. Jep, täytyy toivoo että tää on vaan hyväksi :)

    anonyymi: niin! viikko jo kestetty ja ihan nopsaa menny :D

    anonyymi: kiitos!

    anonyymi: ON :(

    anonyymi: mulla olis jalkakin, mutta oon laiska alkaa aina laittamaan sitä tms :( Mutta yritän panostaa

    juicy: voi, tsemppiä sulle! ja kiitos :)

    leena: nuori rakkaus, sepä se :D

    anonyymi: niitä tulee vaan laitettua. ja aika monessa blogissa on naamakuvia :)

    sofia: niimpä! sit lähettelee ite koko ajan jotain ikävä-viestejä ja toinen vastaa vasta joskus sadan vuoden päästä. koita kestää!<3

    tid: oon yhellä grillikiskalla :D

    anonyymi: tosi kiva tsemppi tuli tosta sun kommentista! täytyy toivoa, että meillä mikan kanssa käy yhtä hyvin :)

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.