Täyttä helvettiä

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009


Vihaan vappua kaikista eniten maailmassa. En tajua koko teinidokausjuhlan ideaa ja ihan turhaa koko vappuhössötys. Okei, mulla on todella huonoja muistoja vapusta ja se ei yhtään helpota mun oloa näin vapun kynnyksella.

Tänä vuonna se tapahtui taas. Muutama viikko puhuttiin, että tehään sitä ja tätä ja että kuinka kivaa tulee olemaan, mutta nyt muutama päivä ennen h-hetkeä mulle puhkeaa suunnaton ahdistus ja stressi vapusta, joka näkyy mun voinnissakin. Meen ihan vainoharhaseks ja en kauheasti tykkää liikkua missään. Ja näin on oikeastaan kaikkien juhlimispäivien kanssa, uusi vuosi, juhannus, vappu...

Huomasin jo lauantaina, kun oltiin Lauran kanssa kattomassa sitä matsia, että teki pahaa olla ulkona kun on paljon porukkaa ja lähes kaikki humalass. Porukka huutelee kaikkea, liikaa ihmisiä, tunnen olon ulkopuoliseks, koska en tunne ketään ja tuntuu, että kaikki puhuu musta paskaa tai kattoo pahasti. Lauantaina siihe tuli vielä joku lauran kaveripoika, jota en tuntenut ja heti alko ahistaa. Alkaa tiedostamaan itteä ja ahdistaa, kun ei tiedä yhtään miltä näyttää ja on varma, että muut pitää mua rumana ja läskinä. Onneksi oli sentään Rudy mukana ja pysty kattoa matsia, niin oli ns jotain tekemistä ja sai purettua paniikkia Rudyn silittämiseen ja matsin seuraamiseen.

Ajattelin, että en välttämättä lähde minnekään vappuna. Piti ekana mennä Järvenpäähän ja käymään ainakin Tuusulassa, mutta mua pelottaa se, että alkaa ahdistaa ja kiva sitten jättää muut ihan tyhjän päälle ku olisin autolla, ja lähteä kotiin. Ja en välttämättä edes pysty ajamaan, jos menen paniikkiin. Parempi sitten pysyä turvallisen välimatkan päässä kotoa ja käydä ehkä pyörähtämässä täällä Mäntsälässä jossain. Ne Tuusulan porukoitten kaverit olisi muutenkin sellasia ihan idiootteja, joita en tunne kunnolla. Osa niistä kävi meiän joukkueen SM-jatkoilla ja silloinkin alkoi ahdistamaan ja lukittauduin vaan yhteen huoneeseen huolehtimaan huonossa kunnossa olevista. En vaan pysty olemaan rennosti tuntemattomien seurassa, tunnen itteni niin epävarmaksi.

Haluisin tosi tosi paljon lähteä jonnekin ulos vappuna, käydä bileissä ja tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia, mutten vaan pysty. Mun piti tosiaan lähteä sinne Joensuuhun tänä viikonloppunn SLK:n Watereille, mutten mennyt. Aloin stressaamaan siitä niin paljon, että melkein viikon itkin sitä asiaa jossain vaiheessa päivää. Menemisestä sinne olisi tullut niin säätöä, tunsin itteni niin rumaksi, että olin varma ettei kukaan haluisi tutustua muhun, en keksinyt vaatteita teemabileisiin,, pelotti ja jännitti. Oon just tällänen, että alan kuormittamaan itteäni liikaa ja lopulta en enää kestä ja perun kaiken. How nice is that.

Huh, kauhea tilitys.

Muilla stressiä Vapun takia?

22 kommenttia:

  1. Mä en tajua oikeesti miten voit tuntea ittes rumaksi, sähän oot tosi kaunis! Mutta joo, tiedän kyllä ton tunteen, vähän liian tuttua itsellekkin. :|

    VastaaPoista
  2. Sä selvästi pohdit asioita liikaa. Niin mäkin. Ja kärsin täsmälleen samasta ongelmasta. Onneksi on poikakaveri, jota voi käyttää useimmissa tilanteissa pakokeinona, mutta eipä sekään aina ole saatavilla. Sitä paitsi asioilla on tapana saada järjettömiä mittasuhteita, kun niitä kelailee yksin, sosiaaliset taidot kehittyvät vain ihmisten kanssa olemalla :)

    Tätä oon miettinyt jo pidemmän aikaa sun blogia seuranneena, että kannattaa vähän miettiä, mitä kaikkia tietoja itsestään nettiin laittaa. Ilmeisesti tää sun blogi on helppo löytää sun nimeä googlettamallakin (?) ja kuvista sut tunnistaa helposti. Ymmärrän, että pitää olla väylä purkaa pahaa oloaan ja ongelmiaan johonkin, mutta entäpä jos tulevaisuudessa sun työnantajat jne. saa tietää sun syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta netin kautta? On varmasti rankkaa elää noinkin vaikeiden ongelmien kanssa, mutta Mikaela-kulta, mä ajattelen tässä nyt sun omaa parastasi! Elämässä moni hyvä asia voi kaatua nuoruusiän ajattelemattomuuteen, eikä Internet oo todellakaan pienin väylä mokata vaikkapa unelmien duuni. Lupaa edes miettiä tätä.

    terveisin
    sinut IRL jokseenkin tunteva

    VastaaPoista
  3. Mulla on välillä vähän sama. Ensin suunnitellaan suht innostuneesti kaverin kanssa, että mitä tehdään ja mihin mennään, mutta viikko ennen tapahtumaa, alan perumaan ja jotenkin "Mieli lopahtaa" ja sit totee, et mä oon vaan kotona. Sit pari päivää ennen se taas nousee, sit lopahtaa.. ja lopulta löytää itsensä sieltä, mihin oli alunperin suunnitellut ja tuleekin ihan kiva ilta (toivottavasti) :-) ei sitä kotii ainakaa kannata jäädä nyhjää, aina voi pois lähteä. Toisaalta, ei se kyl mikään pakkokaan ole lähteä, jos ei vaan yksinkertaisesti huvita

    VastaaPoista
  4. joo mulla on ihan samoi ajatuksii ja tuntuu että kaikki tyylii vihaa mua ja että ne puhuu paskaa kui ruma on ja ymsyms.. mutta kyllä mä silti meinaan mennä vappuna kaupunkiin,vaikka mua pelottaa ja inhottaakin :s

    VastaaPoista
  5. Mullakin on sama, et jos oon jossain missä on paljon ihmisiä, esim just kaikki matsit, markkinat, yms.. ni tulee sellainen helvetin ahdistus. Tuntuu että jokainen kattoo mua ja pitää rumana, ja jos ne nauraa, ni nauraa mulle. Sen takia kävelen usein allapäin, enkä katso kehenkään, katse vaan maassa. Tai räpellän kännykkää.

    VastaaPoista
  6. Miksi tuhlaat elämääsi siihen, että ajattelet sitä mitä muut ajattelevat sinusta? Antaa ihmisten ajatella mitä tahtovat, älä anna sen turhaan vaikeuttaa elämääsi. Ja yleensä kun itse ajattelee, että "mitäköhän muut ajattelevat minusta, varmaan sitä, että olen ruma" sinusta huokuu epävarmuus ja silloin viimeistään ihmiset sen huomaavat, epävarmuus huomataan. Mutta harvoin kuitenkaan kukaan ajattelee "onpas tuo ruma" kaikki on vain oman pääsi sisällä.

    VastaaPoista
  7. Älä stressaa Vappua,kun sulla on ihana koira.Et sinä ruma ole.Sinä ole todella KAUNIS ja sulla on hienot meikkaukset. :)

    VastaaPoista
  8. Onko sulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai paniikkihäiriö? Kuulostaa vähän siltä. Kun jotkut täällä ihmettelee miten noin kaunis nainen kuin sinä voi tuntea olonsa rumaks ja ahdistuneeks sosiaalisissa tilanteissa niin sen asian kanssa ei oo ulkonäöllä mitään tekemistä. Se on psyykkistä ja siihen on vaikea itse vaikuttaa vaikka olis miten kaunis, kun iskee se paniikki! Ja trust me tiedän mistä puhun, koska itselläni on sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

    VastaaPoista
  9. outoa et sä stressaat ulkonäöstäs :-D jooo mullaki on toi vappu nykyään vähän vaikee juhla ku kaikki tuntuu olevan menos dokaamaan ja ite oon nyt tauolla ku oon tajunnu miten idioottimaiseksi liika alkoholi ihmisen muuttaa. eli vapun jälkeisen viikon saa kuulla kavereiden koottuja kertomuksia, nice. mut voimii sinnepäin, etköhän sä selviä (:

    VastaaPoista
  10. pysy vappu mäntsälän keskustas!

    t. siel näkyy

    VastaaPoista
  11. Mietin jo ekalla kerralla kun eksyin tänne, että vaikutat hirveen mukavalta ja tiiän että tultais tosi hyvin juttuun :D

    Voimia vappuun! toivottavasti se menee kuitenkin hyvin! :)

    VastaaPoista
  12. Mulla ei oo stressiä vapusta, mutta munkin mielestä se on todella turha juhlapäivä. :P

    Pakko muuten kysyä et ku oot vissiin Mäntsälästä (vai oonko käsittäny väärin?) ni tunnetko ketään Santtua (se on muistaakseni -88)? :)

    VastaaPoista
  13. Hoii, ikävää luettavaa. Itse olen myös pahemman sarjan panikoijaluonne, mutta näin vakaville leveleille ei sekään ole vielä päässyt hyppimään. Käsittääkseni et itse käytä alkoholia? Jos et, ei ole ihme, että tällaiset perusdokausjuhlat ahdistavat.

    Olen kyllä samaa mieltä, että a) ajattelet asioita liian pitkälle ja että b) et todellakaan ole ruma, en ymmärrä alkuunkaan tuota avautumista. Tietysti kaikilla on huonoja itsetuntopäiviä, mutta hei, sinunnäköiselläkin tytöllä?

    Ja sinulle, joka puhuit tämän blogin henkilökohtaisuudesta: minun mielestäni Mikaela ei avaudu yhtään liikaa. Jos jotakuta työnantajaa haittaa se, että Mikaela on kärsinyt syömishäiriöstä tai panikoituu muiden ollessa kännissä, se on sitten työnantajan ongelma. Mielestäni tämä blogi käsittelee suht normaaleja ongelmia, eikä sen pitäisi olla mikään este esim. työhaastattelussa. No, enpä tiedä.

    VastaaPoista
  14. Mulla oli vielä vuosi sitten aika sama tilanne, ihan sama oliko juhannus, vappu vai uusi vuosi, kauhee angst ja ahdistus päällä. Onneks nyt tutustuin maailman ihanimpiin ihmisiin ja oon alkanu rentoutumaan tällasissa asioissa. Tosin pikkunen stressi nousee nyt silti...

    VastaaPoista
  15. Mikaela, olen oikeasti yllättynyt kertomastasi. Tiedän, mitä on olla masentunut ja kärsiä syömishäiriöstä sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta/paniikkihäiriöstä. Olen aina vain ajatellut sinun olevan rohkea ja vahva sosiaalisessa käyttäytymisessäsi, mutta toisaalta en tunne sinua yksityiselämässäsi, henkilökohtaisesti. Toivon sinulle oikein rutkasti jaksamista, ja tiedäthän etteivät tytöt sinua rumana pidä! Muistathan myös nauttia elämästäsi!

    VastaaPoista
  16. uuh vappu on parasta aikaa. En kännäille sun muuta mutta muuten hauskaa on. Ja toivottavasti kaikki muuttuu vähän parempaan suuntaan! itellä on sosiaalistentilanteiden pelko. esim en halua kävellä koulun suosittujen ohi,koska pelkään että ne huutelee mulle perään tai ajattelee pahaa. Ja kävelenkin aika epävarmasti,ja se huomataan joten oon aika helppo uhri. Toivottavasti pääsen tästä yli,ja samaa sulle.

    VastaaPoista
  17. Moikka! Mulla on kans tollasta ahdistusta kun on tollasia massa-juhlia , just ahdistaa se kun ympärillä on niin paljon jengiä ja tuntee olonsa ihan täysin ulkopuoliseks, mulle tulee semmonen näkymätön olo ja ahdistaa..hmm.
    Jännää lukee sun blogia ja tajuta et jollain on ihan samanlaisia tuntemuksia ku mullakin! mut tsemppiä kovasti sulle!! Sun blogi on tosi hyvin kirjotettu ja digaan lukee tätä! :)

    VastaaPoista
  18. Tiedätkö, monen vuoden päästä mietit menneisyyttäs ja kadut, kun huomaat tuhlannees elämäs. Sen sijaan, että nauttisit elämästä niin psyykkisesti kuin sosiaalisestikin, sä tuhlaat aikaa turhaan paskaan - kuten syömishäiriöön, huonoon itsetuntoon, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, vapun kaltasten asioiden stressaamiseen ja ainaiseen negaamiseen.

    For fuck's sakes woman, live a little. Elämä on tosi lyhyt eikä sitä kannata heittää hukkaan.

    VastaaPoista
  19. Achtung Baby, joku saattaa tehdä johtopäätöksiä vaikkapa pro ana -fanituksen perusteella ihmisestä, jota ei hyvin tunne - se on hyvin pinnallista, mutta joskus pinnalliset ihmiset vaikuttavat elämäämme valitettavan paljon. En tiedä kuinka moni työnantaja oikeasti googlettaa alaistensa nimiä, mutta riski on olemassa ja mielestäni se kannattaa ottaa huomioon.

    Kunnioitan todella paljon niitä, jotka uskaltavat kirjoittaa blogia omalla naamallaan omasta elämästään. Mikaelalle vapputsemppihali! :)

    VastaaPoista
  20. anonyymi: sitä ei vaan nää ite :s mut tsemppii!

    tyttö täältä: ei mun blogia kyllä löydä koko nimeä googlettamalla. Musta kyllä tuntuu, että nää asiat on sinänsä suht normaaleja useille nuorille, joten en henkilökohtaisesti pelkää näiden tekstien vaikutusta tulevaisuuteen :)

    mirette: mmm. Yleensä liika suunnittelu pilaa kaiken! kyllä mä lähen pyörähtämään ulkona, mulla hajois pää näitten vanhusten kaa :D ja pakko vähän koetella omia rajoja.

    anonyymi: koitat vaan olla rennosti ni kyl se siitä :) mäkin yritän!

    rokpeikko: mulla sama! ollaan terapiassakin puhuttu siitä, kun mä en uskalla katsoa ihmisiä, koska sitten ajattelen ettei nekään huomaa mua jos mä en kato niitä. Turvautuu sellaseen sumuun, jossa saa olla ihan yksin ja huomaamaton

    anonyymi: helppo tollasta sanoa. Mä en vaan pysty vaikka kuinka haluisin

    anonyymi: no kiitos :)

    anonyymi: mulla on lievä paniikkihäiriö, joka on nykyään tosin melkeen kokonaan hävinnyt. Mutta sosiaalistentilanteiden pelko on nyt tosi voimakasta ja se on uusi juttu :s ja totta, tälle ei voi mitään

    tid: kiitos :)

    anonyymi: käyn ainakin pyörähtämässä siellä. :)

    h, järvenpää: laita vaan sähköpostia jos haluut tutustua :) mielellään tutustun uusiin ihmisiin.

    poff: apua, en kyllä varmaan tunne :s ei ainakaan tuu mieleen

    achtung baby: munkin mielestä nää on suht normaaleja, jotka voi olla kenellä' tahansa!

    mimi: mäkin toivoisin että mulla olis sellasii ihmisiä joiden kanssa voi olla ihan rennosti, mutta oma moka ku oon tällänen.

    anonyymi: voi kiitos! :)

    anonyymi: tytöt on just sellasia että osataan laittaa naamalle sellanen ilme, joka murskaan kaikkien itsetunnon. :s samoin koita pärjää!

    anonyymi: kyl me päästään tästä vielä ohi :) ja kiiitos!

    anonyymi: kyl mä yritän koko ajan

    tyttö täältä: kiitos :)

    VastaaPoista
  21. Ei enää niin epävarma nainen-823. toukokuuta 2009 klo 12.49

    Voisi tästä tehdä johtopäätöksen, että kaikilla teineillä on tollaisia fiiliksiä! Olen huomannut, että ihmiset kuvittelee sairastavansa jotain aina, kun tulee esim tällaisia ahdistuksen tunteita. SE ON IHMISELLE IHAN NORMAALIA! Ymmärrän kyllä, että eräillä ihmisillä diagnosoidaan ahdistusata yms, mutta tämä kuulostaa enemmän teini-iän epävarmuudelta. Neidit, tästä tulette kärsimään vielä monta vuotta. En halua lannistaa, mutta vasta myöhemmällä iällä yleensä osaa unohtaa tällaiset "toisarvoiset" epävarmuudet. JA AIVAN JOKAINEN NAINEN KÄRSII EPÄVARMUUDESTA! JOPA KAIKKIEN IHANNOIMAT JULKISUUDEN HENKILÖT. Rohkeutta siskot!

    VastaaPoista
  22. Vihdoinki joku muukin on samanmielinen! Vihaan itekki vappua, uv:tä, juhannusta, kaikkia näitä juhlia jolloin on mukamas joku velvollisuus vetää perseet ja örveltää ihan kybällä :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela