Kotiin kun pääsin siinä 9aikaan illalla tuli heti jotenkin inhottava olo. Äiti tuli vasta siihen aikaan töistä ja heti alko se huokailu, kun ei oltu vielä viety pois olohuoneesta silityslautaa ja silitettyjä vaatteita. Se on aina vähän sellanen marttyyri, mutta siitä tulee silti itelle sellanen paska olo. Sitten sanoin, että sain mummolta yhden paidan, jonka se oli ostanut hulluilta ja äiti oli vaan, että sillekin voisi antaa jotain vaatteita, koska sillä ei oo. Siitä mulle heti tuli ihan kamala fiilis, että äidin väsymys ja kaikki huolet johtuu musta. Kummiskin se ostaa tosi harvoin vaatteita ja käyttää rahaa itteensä, ja mä taas ostelen paljon vaatteita ja muutenkin. Tosin käyttäähän äiti paljon rahaa koiriin. Kaikki näyttelyt ulkomailla maksaa ja muutenkin shampoot, ruuat, trimmauskoneet jne on yllättävän kalliita mutta silti. Tuntuu, että äiti menettää mun takia kamalan paljon. Haluisin, ettei se olis väsynyt ja surullinen. Kysyinkin siltä, että johtuuko sen väsymys musta, sanoi että niillä on töissä kiirettä mutta silti jäi sellanen olo, että mä oon kaikkeen syyllinen.
Noh, millä voikaan paremmin hoitaa pahaa oloa, kun shoppaamalla? Sain tänään vähän rahaa ja huomenna mennään meiän koulun Essin kanssa käymään Vallilassa Valtterissa etsimässä kirppislöytöjä ja sen jälkeen mennään Itäkeskukseen.
Itellä olis tarkotus kirpparilta löytää halvalla korkeavyötäröiset farkut, joista voi tehdä shortsit ja joitain koruja.
Itiksestä taas lähden metsästämään ihan Basic-juttuja. Hakusessa olisi:
Löysä t-paita

Löysä toppi



Mummolta tarttui mukaan korallin värinen Gantin t-paita
Kohta meenkin jo sänkyyn lukemaan englanninkielistä kirjaa, josta olisi jo ikuisuus sitten pitänyt olla tehtynä sellanen juttu. Ja aikaseen nukkumaan, koska huomenna herätys jo ysin pintaan.
Joo, mulla samanlainen äiti. Tyyppillistä marttyreille on kääntää huomio itseensä. Jos toisella menee huonosti, marttyyri muistaa sanoa väliin, että hänellä menee vielä huonommin ja jos taas jollakulla menee hyvin, muistuttaa marttyyri jälleen omista huolistaan.
VastaaPoistaMutta ei loputtomiin voi surra toisen takia. Et ole kokoaikaisessa vastuussa äitisi miellyttämisestä. Muutehan sulla itellä alkaa mennä huonosti!
Toi pitkä sininen t-paita näyttää tosi kivalta:)
toi 'designer shirt' on tosi kiva! : ) varmaan kiva ku voi jutella mummonsa kanssa muotiblogeista ja vaatteista ja sillai :-)
VastaaPoistaUpee toi Meksikosta ostettu koru!
VastaaPoistaihana toi korallipaita :)
VastaaPoistaMua rupes kiinnostaa, että minkä ikäsiä sun isovanhemmat on, ku voit mummoskin kanssa jutella muotiblogeista ja näin? :D
VastaaPoistaanonyymi: niimpä. ärsyttävää tollanen:s
VastaaPoistavviiivy: onhan se ihan :)
iitu: kiitos :)
eshhhi: kiitti!
anonyymi: toi mummo on jtn 67 :D mut on aina ollu kiinnostunu muodista tms, ni siksi aika "nuorekas" ja pystyy jutella kaikkee tollasta. ei me oikee muusta jutellakaan sen kaa :)
Tyttö kulta, se on äitisi oma valinta ja mielenkiinnon ensisijainen kohde, jos hän käyttää aikansa ja rahansa koiriin. Tuskin se sinusta johtuu, jos hän valittaa vaatteiden vähyyttä tms. Sä tykkäät vaatteista, eikä sun pitäisi joutua potemaan siitä huonoa omaatuntoa ainakaan äitisi takia. Älä sure :) tuskin asia on noin lohduton, ja jos se vaivaa niin ehkä parasta olisi kysyä suoraan.
VastaaPoistaIhanaa, että sulla on noin kivat isovanhemmat. Vietä aikaa mummosi kanssa ja nauti siitä, olet onnekas että olette samalla aaltopituudella :)
Ihanaa kevättä sulle!
Terveisin,
Tutina-täti Juillian F.