Lonely, fat and ugly

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Oon kamalan yksinäinen, varsinkin aina arkisin. Koulussa oon vaan yksin, ei oikeestaan edes huvita puhua kenenkään kanssa ja tuntuu, ettei kukaan edes halua ottaa muhun kontaktia. Koulussa oon tosi väsynyt ja sinne lähteminen on vaikeaa. Ahdistaa sinne meneminen, siellä olo ja kaikki ihmiset siellä. Opettajat on alkanu painostaa mua koko ajan. Huolissaanhan ne kait on, mutta mulle tulee sellanen olo, että oon koko meiän koulun surkein ja säälittävin oppilas, koska pitää koko ajan patistaa mua. Ahdistaa vaan ajatellakin koko asiaa. Haluisin jaksaa koulussa, mutten vaan nyt pysty. Mun koko energia menee sen ajattelemiseen että mitä saan syödä, laihtumiseen, siihen, että oon kuvottava ja etten kelpaa kellekään, ennenkuin oon pieni ja kaunis. En edes jaksa enään hymyillä koulussa enkä kotonakaan. En vaan jaksa. Oon niin väsynyt.

Tää on ihan outoa, kun nyt melkein viikon oon ollut tosi itkuherkkä. Itkettää ihan pienetkin asiat ja oon muutenkin herkkä. Keskiviikkona hoitoneuvottelussa vaan itkin, torstaina itkin kun juttelin mun tilanteesta koulussa ryhmänohjaajan kanssa, perjantaina itkin, kun jouduin mennä juttelemaan Opolle mun opinnoista. Lauantai on tähän mennessä ollut ainut päivä, kun en oo itkenyt. Mutta se olikin kiva päivä. Eilen itkin salin jälkeen. En tiedä miksi, mutta alko ahdistamaan ja olin pettynyt itteeni, koska en ollut kolmatta tuntia salilla. En jaksanut enää sen kahden tunnin jälkeen. Tuli vaan niin hirveä olo. En mennyt illalla edes treeneihin, koska ahdisti. Nukkumaan menin jo klo 20 ja heräsin tänään noin klo 9:10 kauheaan migreeniin. Olin ekan tunnin pois koulusta. En vaan pystynyt menemään, koska särki päätä ja oli outo olo. Tänäänkin koko päivä mennyt ihan sumussa. Koulussa en puhunut oikeastaan kellekään ja lähinkin kuviksen tunnilta aikasemmin, ettei salilla mene sitten niin pitkään.

Salin jälkeen kotona oli ihan kamala olo. Edes se ei auttanut, että kulutin salilla ainakin 600kcal ja että olin laihtunu perjnataista melkein 2kg ja mun painon eka luku oli tippunut alempaan. Vihdoin pääsin sillä luvulla alkavaan painoon, mitä oon tavotellut jo kauan. Mutta jotenkin vaan se ei tuonut sitä iloa, mitä oletin sen tuovan. Ahdistuin, koska nyt pitää tehdä entistä enemmän töitä, ettei se luku nouse takaisin ylös. En jaksaisi tätä, mutta pakko. En osaa lopettaa. En tavallaan edes halua, koska rakastan tätä kontrollin tunnetta, mutten haluaisi että tää on näin raskasta.

Sain jonkun kamalan itkukohtauksen, kun äiti pyysi mua hakemaan alakerrasta mun puhtaat pyykit ja samalla viemään ylös mun veljien sukat. En tajua, miten tosta voi alkaa itkemään. Olin kait vaan niin väsynyt, etten olisi jaksanut mitään ylimääräistä. Äsken apteekissa käydessäkin meinasin alkaa itkemään, kun se farmaseutti sanoi, ettei yksiä lääkkeitä saakaan enää 2viikon annoksina, vaan pienin on 28kpl.

Nytkin vaan itkettää. Vois mennä nukkumaan, jos helpottaisi.

Niin ja kaiken lisäks aamulla, kun en löytäny pinsettejä ja oli pakko nyppiä kulmat, niin sheivasin suunnilleen puolet toisesta kulmakarvasta pois! Ei ehkä kannata käyttää sheiveriä kulmien siistimiseen...

Tänään oli päällä GT paita, valkoinen lindexin toppi, H&m vyö ja mustat sukkikset, joihin tein reikiä, koska niissä oli yksi reikä(reiät ei oikein näy kuvassa).

Ja meinasin salinkin jälkeen itkemään, kun näin mun auton. Miksi pitää tulla vähän päälle tunnissa noin helvetisti lunta! Luulin jo, että se kevät tulee...

Äääh, anteeksi kamala valituspostaus.

22 kommenttia:

  1. ymmärrän täysin (ainaki luulen) mul on ittelläni kans sairaan vaikeeta, itken koko ajan ja ammattiapua saanki,ei vaa mikää tunnu auttavan ku on nii paha olla. Voimii sulle,kaikesta selvii <3

    VastaaPoista
  2. Minullakin jatkuvasti paha olo, mut sen kans pitää vaan elää ja joskus se helpottaa. se tekee meistä vahvempia ihmisiä, uskon niin. olet kaunis:)

    VastaaPoista
  3. Ensinnäki, koita jaksaa ! Mullaki on tosi usein sellane olo , et vaa itkettää , eikä oo ees tavallaa mitää syytä. Joskus mun on pakko vaa mennä vessaa ku rupee itkettää eikä sille tuu loppuu. Voimia :--) !

    VastaaPoista
  4. ää,just tänään itkin. :'( Ää ahdistaa kaikki.

    VastaaPoista
  5. Tuota yksinäisyyttä en nyt ihan ymmärrä, melkein joka toisessa postauksessa kirjoittelet mitä olet tehnyt kavereiden kanssa ja kuinka koulussakin sulla on kavereita ja ties mitä. Siis mitä? Tajuan kyllä, että yksinäinen voi olla ihmistenkin keskellä, mutta kuules tyttö, sulla on kummiskin kavereita.

    Tsemppiä nyt vaan! Kyllä se selviät.

    VastaaPoista
  6. tsemppiä vaan sulle!
    joo, ihan turhat itkukohtaukset on mullekin välillä tuttuja, ja oon todennu yhen kaverin kanssa et ne ei oo hirmu "outoja" (silläkii on ollu), tai miten sen nyt sanois... ja joskus itken sitä et oisin ruma, lihava ym. vaikka tiiän etten oo. tai sitä ettei mulla oo kavereita, vaikka tiiän et niitäkin löytyy, toivottavasti oot tajunnu ettet oo ainut, jolla tuntuu tolta.
    Positiivisella asenteella pärjää pitkälle, voimia sulle, ja toden totta, toivottavasti aurinko alkais paistaa ja lumisade loppuis!<33<3

    VastaaPoista
  7. Voihan sua tytskä, koeta jaksaa! <3 Varmasti meillä kaikilla on joskus viikkoja/päivä/kuukausia, kun kaikki vaan itkettää, mutta kyllä niistäkin varmasti voi selvitä! Päivänasusi on ihanan raikas, sopii sulle! <3

    VastaaPoista
  8. Hei tee joskus meikkipostaus, jooko? Oon niin huono meikkaamaan ja haluaisin vinkkejä! :D
    Voimia<3

    VastaaPoista
  9. Mä tiedän ton olon, ja se on kyllä ihan kauheeta. Pieninkin asia käy itkettämään ja tuntuu ettei mikään onnistu. Mulla oli joskus pari vuotta putkeen tommonen olo, ja ainoa hyvä puoli siinä taisi olla se että laihduin ihan älyttömästi kun en edes jaksanu syödä.

    VastaaPoista
  10. Voi sua pientä! Koita nyt vaan tsempata ja nauttia niistä pienistä asioista mitä sun ympärillä on. Tiedän, että se voi olla vaikeaa varsinkin syömishäiriöisenä, mut aina kannattaa yrittää. Ja nuo itkukohtaukset on tuttuja mullekki, tosin nyt on ihan suhthyvä olo pitkästä aikaa, eikä niitä oo tullu hetkeen. Saako sulle laittaa sähköpostia jos kaipaisin juttukaveria syömishäiriön tiimoilta? :)

    VastaaPoista
  11. Oot tyttö kaunis ja varmasti upee ihminen, joten ei sulla oo syytä tommoseen. :> Pari vuotta sitten itelläni oli ihan samanlaista ja vaikka mulla oli kavereita, jotka oikeesti välitti, niin työnsin niitä vaan pois ja tunsin olevani yksinäinen. Puhuminen auttoi ja myös lääkitys ja nyt oon tyytyväinen ollut jo pitkään. :> Autan jos voin, pärjäile tyttö, kaikki on hyvin :) <3

    VastaaPoista
  12. koita jaksaa<3

    ..meikkipostausta?

    VastaaPoista
  13. Yritä pärjäillä, vaikken usko että uskotkaan ulkopuolisia tai ketään siitä että sä olet ihan sopivan kokonen, mut haluun sanoo sulle kuitenkin et oot tosi nätti ja aivan sopivan kokonen.

    VastaaPoista
  14. ihanaa että löysin sun blogin. Mä kamppailen ihan saman ongelman ääressä,ja ihan oikeesti tiiän miltä susta tuntuu. Jaksamisia <3

    VastaaPoista
  15. kukaan ei halua sua sen enempää laihanakaan , kuin nyt.

    VastaaPoista
  16. poff: yritän!

    anonyymi: samoin sulle :)

    Anonyymi: kiitti

    anonyymi: se on inhottavaa kun tulee itkukohtaus :s

    anonyymi: :( <3

    anonyymi: kyllä mulla nykyään viikonloppuisin on tekemistä, mutta en tietääkseni ole puhunut, että koulussa kavereita olisi. Oon useimmiten yksin välitunneilla.

    emilia: yritetään :)

    fudge: kiitos :)

    anonyymi: voin tehä :) yritän vkl tehdä

    anonyymi: voi sua :s

    olivia: tietenkin saa! :)

    noraa: joo :) <3

    anonyymi: yritän viikonloppuna ottaa itteeni niskasta kiinni ja tehä sellasen :D

    anonyymi: mmm, pitäis vaan itekki tajuta se :s

    julia: samoin sulle!

    anonyymi: ei sitä voi tietää

    VastaaPoista
  17. hei tyttö, toivon et piristyt:) tiiän ettei toi auta mitään sillon kun on kamala ahdistus itsestä ja ihan kaikesta, mutta silti. oot upea juuri tuollaisena, sinun ei mun mielestä tarvii laihduttaa, oot kaunis<3

    VastaaPoista
  18. joo toi kuulostaa niin tutulta, mulla on ollu syömishäiriö tai no ei nyt ihan vakavaa mut just tollee et kokoajan piti tarkkailla.ja itketti kans paljon. toivottavasti jaksat. Ehkä mukavien rutiinien tai uuden kokeilemisen avulla tai tekemällä mukavia asioita. muutaki ku shoppailuu :)) <3

    VastaaPoista
  19. RAKASTAN SUN BLOGII!!! en tajuu miten voi tykätä lukee toisen elämästä/ongelmista, jopa siit mitä jollain on ollu päällä! Mut tuun aina paremmalle tuulelle ku luen sun juttuja, vaikka ne välil onki niin rankkoi ja ikäviä, jaksamista!

    VastaaPoista
  20. "Lonely, fat and ugly"

    Ensiksi: et varmastikaan mikään noista ylläolevista sanoista. <3
    Mun teki pahaa lukea sun blogia, selasin melkein kaikki postaukset näin äkkiseltään, ja jotenkin tajusin, että se että ite kritisoin lukioni nättejä tyttöjä on aika typerää kun näitä ei kuitenkaan tunne. Tuli aika shokkina että joku noin kaunis/varakas/menestyvä vois haluta olevansa vielä kauniimpi.. Että kyllä tässä rumemmalla kateeksi käy :( Itsekin jotain syömishäiriöjuttuja ja alakuloisuutta, tosin sain kuvan että sulla olis jo enemmänkin takanapäin moiset ongelmat. Ei voi kun kadehtia kun näkee kuinka oletetusti hyvän miehenkin oot löytänyt! Kuvissa näyttää olevan kauheesti ihmisiä, sukulaisia, kavereita, koiria, et siis voi olla yksin! Maksaisin mitä vaan noista määristä kavereita ja hippoja ja tapahtumia.

    Kaikkee hyvää tyttö sulle, jään seurailemaan blogiasi taustalle! <3

    ps. mitä ikinä joku sanoo susta pahaa niin ET usko. oikeesti. ois hienoa saada kaltases ystävä jotka pystyy näkeen et elämässä on muitakin vaikeuksia kun juurikasvun pituus! <;

    VastaaPoista
  21. Voi. :(
    Kyl se olo helpottaa, ja kyl sä selviät ! Jokaisessa asiassa on aina jotain positiivistä..
    VINKKI: PYri aina etsimään asioiden hyvät puolet ! Silloin pärjäät aina.
    Voimia <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela