I'm out of control

Koko viikonloppu on ollu menoa, niin ei ole pahemmin kerennyt postaa. Tänään tulee sitten PALJON asiaa, joten anteeksi hyvin sekavaa postausta.

Alotetaan vaikka lauantai illasta. Treenien jälkeen hengailin vaan kotona ja datailin ja illalla menin yhen kaverin kanssa baariin. Ei ollut muutakaan tekemistä niin sinne eksyttiin. Oli TOSI kuiva ilta! Siellä ei ollut melkeen ketään ja puoli kahdelta lähettiin jo kotiin :D Säälittävää. päällä oli niin perus (musta vetskarihame ja valkoinen toppi) etten ottanut edes kuvaa.

Kuva täältä.

Sunnuntaina oli ulkona yhden pojan kanssa! Oon ollut ilkee, enkä ole puhunut hänestä tai tästä näkemisesta mitään! Oltiin vaan ulkona ja käveltiin ja juteltiin joku kolme tuntia. Oli yli ihanaa ja kivaa! Juteltiin ihan kaikesta, naurettiin yms. En oo pitkään pitkään aikaan käyny ulkona sellasen pojan kanssa, kenen kaa se ei oo pelkkää kaveruutta. Tuntu hyvältä, ku pitkästä aikaa oli sellanen pikku jännitys ja odotti tosi paljon toisen näkemistä. Ja muutenkin meillä oli tosi samanlainen huumori ja jutut meni hyvin yhteen. Se sai mut kanssa tuntee itteni kauniiks, joka on TOSI harvinaista. Mulla oli aamusta saakka sellanen olo että tekis mieli perua, koska näytin niin hirveeltä. Onneks en perunu! Se on ihana! Ää, oon vieläkin ihan hurmiossa :D Ja meni niin kivasti, että nähään uudestaan heti kun kerkee! Mulla on tosi paljon kiireitä, kun on treenit 4kertaa viikossa ja ensi viikonloppunakin menee lauantaina koko päivä treeneissä ja kenraalinäytöksessä ja sunnuntaina meen yksiin kuvauksiin ja sen jälkeen treeneihin. Mutta mahollisimman pian yritetään nähä :)

ps. I like him! (hymy)

Eilen illalla oli sitten treenit. Jakso tsemppaa koko ajan vaikka ne oli tosi rankat. Oli niin mahtava fiilis :)

Tänään oli aamulla terapia, jossa oli mukana äiti ja isäpuoli. Juteltiin enimmäkseen mun itsetunnosta. Tai kun se on tällä hetkellä ehkä mun suurin ongelma. Siitä johtuu se, että mua ahdistaa olla koulussa koska tiedostan itteeni ihan koko ajan ja tunnen et oon kaikkia muita huonompi ja rumempi. Ahdistaa, jos joku kattoo ees mua päin ja siks käynki joka välkkä vessassa, ettei vaan oo meikit levinny tai hiukset tyhmästi. Haluisin olla täydellinen, mutten vaan oo. Se on niin stressaavaa kun koko ajan ajattelen, että oon kamala eikä kukaan haluu olla mun kaa. Koulussa haluisin vaan olla näkymätön. Sillain ettei kukaan nää tai huomaa mua. On mulla siel pari tyttökaverii, mut niitäki näkee viikos paris ruokailus koska ne on eri vuosikurssilla ja muut kaverit on sit poikia joitten kaa hengaa välillä välkillä, jos sattuu näkemään tai on sama tunti. Mut kaipaan tyttöseuraa koulussa. Se on niin sellasta turhauttavaa jutella poikien kaa tai kattoo ku ne pelaa jtn pelii koneella. Ei siitä saa mitään irti. Siks tunnen itteni tosi yksinäiseks. Ja muutenkin oon. Oon yksinäinen, ällöttävä ja ruma. Great!

Kuva täältä.

Ja syömine ei oo yhtään parantunu. Oon ehkä vähän paremmin syönyt, mutta oksentelu ei oo lähtenyt mihinkään. Tänään oksensin koulussa. En oo pariin vuoteen tehnyt sitä. Kuvotti vaan niin paljon. Perjantaina katoin päivällä youtubesta varmaan kaks tuntia Thinspiration- ja muita anorektikko videoita. Oon niin kateellinen ku ne on laihoja ja kauniita. Vaikka mulle on sanottu että oon kaunis eikä mun tarvii laihduttaa, niin ei se auta. Halusin vaan olla laihempi. Ahdistaa olla minä.