I hate this part

Inhoan kaikkia valintoja. Oon tosi huono päättämään tai valitsemaan mitään mua koskevia asioita. Pelkään että valitsen väärin ja pilaan jotain.

Oon muutaman päivän joutunut miettimään, että haluanko jatkaa edustuksessa vai en. Sopimus tehtäisiin ensi vuoden helmikuuhun saakka ja säännöt on samat kun nytkin; max. 2poissa oloa per kuukaus (kaikki muut lääkärintodistuksella ja kisakaudella ei yhtäkään poissaoloa), treenejä kolme kertaa viikossa (kisakaudella4x vk), kuntotestejä treenien lisäksi keväällä eikä saa lopettaa ennen sitä helmikuuta 2010, tai joutuu korvausvelvollisuuteen sopimuksen rikkomisesta. Tää kevät menisikin ihan helposti vielä, mutta entäs ensi syksy ja talvi? Tulee kirjoitukset ja kaikki tollaset. Entä jos uuvutankin itteni ihan loppuun. Jos masennukset yms tulee pahemmaksi ja koulu menee päin helvettiä. Haluisin tosi tosi tosi paljon jatkaa edustuksessa, mutta mun on pakko ajatella mun tulevaisuuttakin ja koulua. En siis aio jatkaa siinä ja siirryn harrastejoukkueeseen, jossa on 2x viikossa treenejä ja ehkä joskus kisataan. Eihän se niin kivaa ole kun tämä, mutta en tosiaankaan halua lopettaa! Kattoo sit vuoden päästä jos karsisi uudestaan edustukseen, kun kirjotuksiakin vaan joku kuukaus jäljellä. Tulee vaan niin ikävä meiän joukkuetta! Vaikka osa tytöistä lopettaakin tai vaihtaa joukkuetta, niin silti! Ollaan me vuos oltu yhdessä ja koettu kaikkea. Ne tytöt ja tää harrastus on mulle elämä.
Onhan edustusjoukkueesta luopumisessa hyviäkin puolia. Jää aikaa kaikelle muulle(niin mille muulle?) ja ajattelin, että alan käymään salilla ja/tai bodypumpissa yms. Jossain tollasessa jumpassa. Meneehän siihen aikaa, että tottuu uuteen joukkueeseen ja siihe, että tytöt ei oo samat kun nykyisessä joukkueessa. Ja toisaalta, tuleehan edustukseenkin uusia! Mutta silti. Sinne jää ne ihanimmat...

Kuva.

Mulla on ollut ololta maailman hirvein viikko! Loppu lauantaina ne aamulääkkeet enkä saanut aikaseksi käytyä kun vasta eilen apteekissa ostamassa lisää. Oon ollu ihan itkuherkkä, tiistaina ja tänään en oo ollut koulussa, koska on aihdistanut. Eilen olin vaan kaksi vikaa tuntia koulussa. Ja eilen mulle tuli vieritusoireita siitä lääkkeestä! Aamusta saakka tuntu, että koko kroppa on puutunut ja aina kun käveli/liikahti, tuli sellanen sähköisku.

Olo oli ihan hirveä. Ja illalla sain kamalan ahdistuskohtauksen. Alkoi pelottaa koko lääkkeen uudelleen syöminen, ajattelin että kuinka hirveitä vierotusoireet on sitten, kun oikeasti lopetan sen lääkkeen! Ja en uskaltanut mennä käymään apteekissa itse. Itkin vaan ja tärisin. Äiti sit joutu ite viemääm mut sinne ja kävin ostamassa ne lääkkeet. Samantien kun pääsin takas autoon, aloin vaan itkemään. Onneksi olo meni sit ohi vihdoin. Se on vaan ihan kamalaa, kun tuntuu ettei oo yhtään oma ittensä. Alkaa pelkäämään kaikkea turhaa ja pelkää myös itseään. Tulee sellanen fiilis, että oonko mä oikeesti näin sairas. Se on kamalaa.

Syöminen ei pahemmin oo parantunut. Tai no ok, syön enemmän mutta se taas tarkottaa sitä, että oksennankin enemmän. Pelottaa mennä ensi maanantaina hammaslääkäriin, kun tietää että siellä odottaa taas kamala saarna siitä, kuinka pilaan hampaani. Voi vittu, vois painuu mun puolesta vittuun. Ehkei se mustakaan oo kovin kivaa, että mulla ei varmaan oo omia hampaita enää parikymppisenä ja nää on ihan hirveessä kunnossa. Ei tätä voi vaan lopettaa. Se tuo mulle turvaa. Kirjaan ylös Kiloklubiin kaikki mun syömiset ja liikkumiset. Ahdistun, jos energiavajaus ei jää yli 1000kcal, vaikka suosituskin on n.500kcal. Oon myös alkanu liikkumaan enemmän. Treenejä on neljä kertaa viikossa ja niitten lisäksi oon juossut juoksumatolla/käynyt lenkilla kerran tai kaksi viikossa. Pelottaa välillä, jos tästä tulee jotain pahempaa. Entä jos lihonkin ja masennun ja petyn itteeni ?

Mulle tuli ihan outo olo tiistaina. Värjäsin hiukset tummanruskeeksi ja sit tuli sellanen olo, etten ookkaan ihan hirveen läski ja ällö. Oon laihtunut n.3viikon aikana 4kiloa. Mutta yllättävää, se olo oli keskiviikko aamuun mennessä haihtunut ja itseinho oli tuplaantunut. Taaskaan ei mikään miellytä itsessä ja ahdistaa, kun syön. Oon taas niin hukassa itseni kanssa.

Katoin jopa kauneusleikkauksien hintoja. Tallinnassa nenän muodon korjaus maksaa n.1900e. Haluun sellasen. Sit olisin vähän tyytyväisempi itteeni. Ei tarvii vältellä enää sivuprofiilia.

Äääh, sori sekava postaus...

Ps, Se poika on edelleen ihana! (sydän)

You Might Also Like

13 kommenttia

  1. määki oon tosi huono tekemään valinotja ja nyt se on varsinkin vaikeeta, koska pitää päättää mihin jatkaa opiskelemaan :((
    Mitä ? kolmessa viikossa neljä kiloo.... mäki haluun :))

    VastaaPoista
  2. muute unohtu tosta aikasemmasta :
    olis kiva jos kävisit kurkkaa mun blogia .... =))

    VastaaPoista
  3. mä oon aina ihmetellyt ku kaikki urheilu on niin sitovaa. Just tolla tasolla, kun kilpaillaan ja sitten ei pääse millään irti siitä sopimuksesta.. Onhan se joo ihan ymmärrettävää, ettei se toimis jos kaikki huitelis miten sattuu eikä tulis harkkoihin jne. mutta mistä kukaan tietää, mikä tilanne on itellä joskus esim. puolen vuoden päästä, että pystyykö kisaamaan niin täysillä enää? Sitähän voi tapahtua mitä vaan, ja sitten pitäis stressata vielä jostain typerästä sopimuksestakin. Tyhmää :S

    ps. mäkin haluan jonkun ihanan pojan :D

    VastaaPoista
  4. Oikeesti et tee mitään nenälles! Se on iha täydelline. :)

    VastaaPoista
  5. katoin gallerias sun kuvia, sivu, edestä, ja puolisivusta... sun nenä on ihana! näkisitpä mun ison kyttyränenän. :<<< mut joo, mä vasta välttelen sivuprofiilia, sun nenästä antaisin mitä vaan

    VastaaPoista
  6. Itse olin Golden Spiritin Enkeleissä joskus muutamia vuosia sitten. Meillä oli ihan älyttömästi harkkoja ja kaikki oli lähes aina paikalla! Muuten ei oltaiskaan menestytty samanlailla kuin silloin.:) Kannattaa tosiaan harkita tarkkaan, että jaksaako treenata paljon eikä sitten ole turhaan pois. Se on tosi epäreilua muulle joukkueelle jos lintsailee harkoista.

    Edustusjoukkueessa olo on kuitenkin sen kaiken arvoista! Ihan mahtava tunne kun pärjää kisoissa ja pääsee euroopanmestaruuskisoihin ja maailmanmestaruuskisoihin! Jos jaksat tsemppaa täysillä niin jää ihmeessä edustusjoukkueeseen, sillä B-tason joukueissa ei mun mielestä ainakaan ole sama meininki. Parempi joukkuehenki oli meillä ainakin edustusjoukkueessa kuin B-tason joukkueessa. :)

    Ja tosiaan, mä en siis loppujenlopuksi enää jaksanut käyttää aikaa niin paljon cheerleadingiin kuin muut tytöt joukkueessa, joten lopetin. :)

    VastaaPoista
  7. Hei onks sulla koiria? Aattelin et etkö niiden kaa lenkkeile päivittäin? :)

    VastaaPoista
  8. Jessica: Mulla on onneks vielä vuos tohon päätökseen! Tosin jo nyt stressaan kamalasti siitä :(

    Mun laihdutustavat ei vaan oo kovin terveellisiä, ni en suosittele.

    Ellis: Niimpä! Ku kummiski olis motivaatioo ja innostusta, mut pitää pystyy tekemään muutakin.

    Kyl joku ihana poika sunkin etee tulee :)

    Anonyymi: ei oo :s ihan hirvee sivusta ja edestä iso

    Anonyymi: mmm. ite en vaan tykkää, mut kiva ku joku muu :D

    entinen cheerleader: oi vitsi! Vähä olis ihana olla enkeleissä :)

    Niimpä, cheerissä se vaikuttaa niin moniin jos yks on poissa. Koko porukka kärsii :s

    Anonyymi: onhan meillä, mutta me käytetään niitä ulkona pihalla vapaana. Tai annetaan niitten juosta ainaki puol tuntia päivässä vapaana tossa pihalla+ muut pissatukset. Ne ei muutenkaan oikeen tykkää käydä lenkillä. Ni niille parempi ku saa keskenään leikkiä tossa pihalla :)

    VastaaPoista
  9. voooe sua :( pärjäile <3 mä oon peukut pystyssä !

    VastaaPoista
  10. Älä välitä! Itte kun olen taas tuossa syömishäiriö kierteessä niin tänään ahdistuin vaatekaupoilla kun tuntu et olis 10 kertaa isompi kuin muut! :( se on aina ihan hirveetä. (painan 54kg) mutta en vain voi sille mitään että en näe itseäni laihana.

    VastaaPoista
  11. älä kiltti laita tänne keidenkään anorektikkojen kuvia, sillä en oikeesti pysty vaan katsomaan sellaista :-( ja haluiaisin kyllä kovasti lukea sun blogia

    oot todella kaunis ja sun nenässäs ei ole mitään vikaa!

    VastaaPoista
  12. Se todellakin tulee menemäänkin niin, että jossain vaiheessa lihot takaisin ja masennut kahta kauheammin - tai sitten oikeasti sairastut pahemmin bulimiaan ja siitä on sitten taas leikki kaukana.
    Jos sun tavoite on oikeasti laihtua, niin tee se oikein ja terveellisesti! Käytkö sä siellä ravitsemusterapeutilla? Sun täytyy lopettaa toi oksentelu. Ei RUOKA sua lihota, päin vastoin! Et sä jaksa treenata ilman ruokaa, eikä se mielellekään tee hyvää ettet syö.
    Syöt ruokaa, mutta jätät turhat herkut pois. Ei se oo yhtään sen kummallisempaa oikeasti, mä olen ihan varma että se oot niin vahva tyttö, että pystyt siihen ajan kanssa jos oikeasti haluat. Ja toi sun liikuntamäärähän kuulostaa ihan hyvältä :> kun jaksat vaan jatkaa noin ja syöt normaalisti (ilman oksenteluja), niin ihan varppina pääset tavoitteeseesi.

    VastaaPoista
  13. Voi mikaela kulta koittaisit keskittyä siihen poikaan! ajatella niitä asiota joista hän tykkää sinussa, ja sitä kuinka olosi on hyvä hänen seurassa:) Sun pitäis saada itses kuntoon, ihan vaan oman itsesikin takia. Ja myös siksi, että ihmisen täytyy ihan ekaks osata rakastaa itseään ja sit vast voi osata rakastaa toista. Aina kun sulle tulee paha olo ja ällötät itseäs ni ajattele sitä poikaa ja ihania hetkiä sen kanssa, niin toivottavasti se sais sun olon helpottamaan ja sut jatkamanaan eteenpäin<3 Sä oot ihana. Voimia:)<3

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.