I hate this part

Inhoan kaikkia valintoja. Oon tosi huono päättämään tai valitsemaan mitään mua koskevia asioita. Pelkään että valitsen väärin ja pilaan jotain.

Oon muutaman päivän joutunut miettimään, että haluanko jatkaa edustuksessa vai en. Sopimus tehtäisiin ensi vuoden helmikuuhun saakka ja säännöt on samat kun nytkin; max. 2poissa oloa per kuukaus (kaikki muut lääkärintodistuksella ja kisakaudella ei yhtäkään poissaoloa), treenejä kolme kertaa viikossa (kisakaudella4x vk), kuntotestejä treenien lisäksi keväällä eikä saa lopettaa ennen sitä helmikuuta 2010, tai joutuu korvausvelvollisuuteen sopimuksen rikkomisesta. Tää kevät menisikin ihan helposti vielä, mutta entäs ensi syksy ja talvi? Tulee kirjoitukset ja kaikki tollaset. Entä jos uuvutankin itteni ihan loppuun. Jos masennukset yms tulee pahemmaksi ja koulu menee päin helvettiä. Haluisin tosi tosi tosi paljon jatkaa edustuksessa, mutta mun on pakko ajatella mun tulevaisuuttakin ja koulua. En siis aio jatkaa siinä ja siirryn harrastejoukkueeseen, jossa on 2x viikossa treenejä ja ehkä joskus kisataan. Eihän se niin kivaa ole kun tämä, mutta en tosiaankaan halua lopettaa! Kattoo sit vuoden päästä jos karsisi uudestaan edustukseen, kun kirjotuksiakin vaan joku kuukaus jäljellä. Tulee vaan niin ikävä meiän joukkuetta! Vaikka osa tytöistä lopettaakin tai vaihtaa joukkuetta, niin silti! Ollaan me vuos oltu yhdessä ja koettu kaikkea. Ne tytöt ja tää harrastus on mulle elämä.
Onhan edustusjoukkueesta luopumisessa hyviäkin puolia. Jää aikaa kaikelle muulle(niin mille muulle?) ja ajattelin, että alan käymään salilla ja/tai bodypumpissa yms. Jossain tollasessa jumpassa. Meneehän siihen aikaa, että tottuu uuteen joukkueeseen ja siihe, että tytöt ei oo samat kun nykyisessä joukkueessa. Ja toisaalta, tuleehan edustukseenkin uusia! Mutta silti. Sinne jää ne ihanimmat...

Kuva.

Mulla on ollut ololta maailman hirvein viikko! Loppu lauantaina ne aamulääkkeet enkä saanut aikaseksi käytyä kun vasta eilen apteekissa ostamassa lisää. Oon ollu ihan itkuherkkä, tiistaina ja tänään en oo ollut koulussa, koska on aihdistanut. Eilen olin vaan kaksi vikaa tuntia koulussa. Ja eilen mulle tuli vieritusoireita siitä lääkkeestä! Aamusta saakka tuntu, että koko kroppa on puutunut ja aina kun käveli/liikahti, tuli sellanen sähköisku.

Olo oli ihan hirveä. Ja illalla sain kamalan ahdistuskohtauksen. Alkoi pelottaa koko lääkkeen uudelleen syöminen, ajattelin että kuinka hirveitä vierotusoireet on sitten, kun oikeasti lopetan sen lääkkeen! Ja en uskaltanut mennä käymään apteekissa itse. Itkin vaan ja tärisin. Äiti sit joutu ite viemääm mut sinne ja kävin ostamassa ne lääkkeet. Samantien kun pääsin takas autoon, aloin vaan itkemään. Onneksi olo meni sit ohi vihdoin. Se on vaan ihan kamalaa, kun tuntuu ettei oo yhtään oma ittensä. Alkaa pelkäämään kaikkea turhaa ja pelkää myös itseään. Tulee sellanen fiilis, että oonko mä oikeesti näin sairas. Se on kamalaa.

Syöminen ei pahemmin oo parantunut. Tai no ok, syön enemmän mutta se taas tarkottaa sitä, että oksennankin enemmän. Pelottaa mennä ensi maanantaina hammaslääkäriin, kun tietää että siellä odottaa taas kamala saarna siitä, kuinka pilaan hampaani. Voi vittu, vois painuu mun puolesta vittuun. Ehkei se mustakaan oo kovin kivaa, että mulla ei varmaan oo omia hampaita enää parikymppisenä ja nää on ihan hirveessä kunnossa. Ei tätä voi vaan lopettaa. Se tuo mulle turvaa. Kirjaan ylös Kiloklubiin kaikki mun syömiset ja liikkumiset. Ahdistun, jos energiavajaus ei jää yli 1000kcal, vaikka suosituskin on n.500kcal. Oon myös alkanu liikkumaan enemmän. Treenejä on neljä kertaa viikossa ja niitten lisäksi oon juossut juoksumatolla/käynyt lenkilla kerran tai kaksi viikossa. Pelottaa välillä, jos tästä tulee jotain pahempaa. Entä jos lihonkin ja masennun ja petyn itteeni ?

Mulle tuli ihan outo olo tiistaina. Värjäsin hiukset tummanruskeeksi ja sit tuli sellanen olo, etten ookkaan ihan hirveen läski ja ällö. Oon laihtunut n.3viikon aikana 4kiloa. Mutta yllättävää, se olo oli keskiviikko aamuun mennessä haihtunut ja itseinho oli tuplaantunut. Taaskaan ei mikään miellytä itsessä ja ahdistaa, kun syön. Oon taas niin hukassa itseni kanssa.

Katoin jopa kauneusleikkauksien hintoja. Tallinnassa nenän muodon korjaus maksaa n.1900e. Haluun sellasen. Sit olisin vähän tyytyväisempi itteeni. Ei tarvii vältellä enää sivuprofiilia.

Äääh, sori sekava postaus...

Ps, Se poika on edelleen ihana! (sydän)