5 vuotta sitten vs. nyt

lauantai 19. syyskuuta 2020

Reilu pari viikkoa sitten Instagramin muistoihin nousi kuva lentokentältä minusta kahden matkalaukun kanssa. Kuvassa hymyilin, mutta muistan edelleen, kuinka puhelimen kameran takana oli kyynelehtivä äiti. Olin juuri muuttamassa Hollantiin, maahan, josta en tuntenut ketään ja jossa en ollut edes koskaan aikaisemmin käynyt. Lähdin matkaan ajatuksella olla vuoden tai jäädä pidemmäksi aikaa.


Viisi vuotta sitten olin 25. Aikuinen, mutta kuitenkin todella nuori. Ei silloin tarvitse tietää missä haluaa olla viiden vuoden kuluttua eikä keneltäkään voi olettaakaan, että heillä olisi selkeä suunnitelma mitä tulee tapahtumaan seuraavien vuosien aikana.


Viisi vuotta sitten elämäni oli aika huoletonta, eikä minun tarvinnut todellakaan tietää mitä haluan tehdä viiden vuoden päästä. Ei tarvinnut miettiä edes mitä tekisin parin kuukauden päästä, koska elämä oli tavallaan sinetöity Hollantiin seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Ainoa asia, joka piti hoitaa, oli koulusta valmistuminen ja opinnäytetyö. Vaikka valmistuminen on aina yhden aikakauden päätös, antoi muutto Hollantiin minulle pientä lisäaikaa olla miettimättä liikaa, mitä haluan tehdä tai missä haluan olla tulevaisuudessa. Tuntui hyvältä, koska minulla ei ollut siitä mitään hajua. Sillä hetkellä tärkeintä oli mennä fiiliksen mukaan ja saada yksi vaihe elämässä päätökseen.


Viisi vuotta sitten tutustuin Amsterdamiin opiskelemaan juuri muuttaneeseen ja siellä yhä asuvaan Sonjaan. Useimmat ulkomailla asumisen myötä syntyneet tai muuten jonkin elämän niin sanotun välivaiheen, kuten opiskelun, aikana syntyneet ystävyydet ovat aikuisiässä ollut usein lyhytkestoisia. Ollaan ystäviä muutamista kuukausista pariin vuoteen, mutta tämä ystävyys kesti. Se tuntuu todella hyvältä ja on ihana puhua jonkun kanssa yhteisestä aikakaudesta, jonka aikana molemmilla oli alkamassa jotain uutta. Verrattuna viiden vuoden takaiseen, olemme molemmat nyt todella erilaisessa elämäntilanteessa ja todella erilaisia ihmisiä, kuin silloin. Silti ystävyytemme on säilynyt ja on vain parantunut, mitä enemmän vuosia on kulunut. 


Viisi vuotta sitten suhtauduin elämään kurinalaisesti ja aika sulkeutuneesti. Urheilin paljon, ihan todella paljon, ja arkeni oli todella rutinoitunutta. Vaikka lähdin ottamaan irtiottoa ulkomaille muuton myötä, silti rutiininomainen arki pysyi. Tietyt rutiinit ovat ihania ja koen, että me tarvitsemme niitä ollaksemme eheitä, mutta rutiinit voivat myös olla meille vahingollisia. Elin tuolloin treenaamiselle ja liian tiukalle ruokavaliolle. Ahdisti, jos jouduin poiketa rutiineistani - mun salista ja mun ruoista. Söin vuoden aikana yhdessä illallista Au pair-perheeni kanssa ehkä kolmesti, koska en halunnut luopua omasta rutiinistani. Hollannissa minulla oli paljon ystäviä, mutta oma sulkeutuneisuus ja halu pitää kiinni rutiineista oli monien asioiden esteenä.


Nyt vuosia myöhemmin voin myöntää olevani surullinen siitä, kuinka vietin aikana Hollannissa. Minulla oli kivaa ja viihdyin, mutta käytin energiani täysin väärin. Olin myös aika onneton ja taipuvainen masentuneeseen olotilaan. Väsytti, mutta en halunnut myöntää sitä kenellekään. Suoritin sen aikakauden arkeani peläten väsymyksen näkyvän ulkopuolelle. Viimeiset kuukauteni Hollannissa olin todella itkuinen ja väsynyt ja vähän vihainen itselleni. Eniten ehkä olin väsynyt siihen omaan pakkomielteisyyteen liikuntaa ja ruokaa kohtaan, koska tiesin elämän vain lipuvan ohi, mutten osannut päästää irti. Pelkäsin niin paljon lihomista, joka on ehkä maailman typerin syy elää rajoittunutta elämää.


Toisaalta, jos tarkkaan ajatellaan, viisi vuotta sitten olin aika samanlainen  kuin nyt - elämännälkäinen, utelias ja avoin maailmalle. Myös pukeutumiseni oli hyvin samanlainen, kuin nyt ja koen, että tuohon aikaan aloin löytämään sen oman tyylini. Omistan ja käytän edelleen monia vaatteita, jotka olen ostanut viisi vuotta sitten ja monia käyttäisin mielelläni edelleen, jos vain ne mahtuisivat päälle. Olin realisti jo silloin, mutta nykyisin vielä enemmän ja kannan enemmän vastuuta itsestäni ja muista. Ennen saatoin olla ajoittain todella itsekäs, nykyään taas paljon empaattisempi ja huomaavaisempi. Suurin muutos onkin ollut vihdoin saavuttamani rauhallisuus ja kyky olla aloillaan. Enää en kaipaa sitä, että jokin muuttuu jatkuvasti ja vaikka edelleen tulee hetkiä, kun tasaisuus ahdistaa, ei elämässäni enää ole samanlaista itseni etsimistä. Enää ei tarvitse löytää paikkaa, jossa olen kotona. Se on löytynyt täältä Helsingistä.


Suurin muutos viiden vuoden takaiseen on tapahtunut asioissa, joita priorisoin korkealle. Elämän prioriteettini ovat nykyään todella erilaiset ja olen huomattavasti aikuisempi, kuin tuolloin. Enää minun haluni ja asiani eivät mene kaiken edelle ja kompromisseja on helpompi tehdä. Olen pitkäjänteisempi, enkä välittömästi lähde pakoon, jos jokin ei tunnu hyvältä. Myös toiveeni muun muassa omasta perheestä on kokenut muutoksen ja tällä hetkellä suurin toiveeni on, että minulla olisi pian oma perhe. Vaikka elän tällä hetkellä todella kivaa elämää, olen valmis luopumaan täydestä vapaudesta ja täyttämään sen toisen tarpeiden huomioimisella.


Seuraavan viiden vuoden aikana tulen varmasti kasvamaan todella paljon. Jos kaikki menee toivomallani tavalla, tulen viiden vuoden sisällä äidiksi ja saan täysin uuden merkityksen olemassaololleni. Odotan tuota jossain tulevaisuudessa siintävää aikakautta innolla ja avoimin mielin. Siihen asti nautin tästä matkasta ja ensimmäisistä vuosista kolmekymppisenä.


Ihanaa viikonlopun jatkoa! ❤️



Kuvat Otto Mellais

1 kommentti:

  1. Kiitos, että avasit tuntojasi ja kerroit myös hieman polusta, jota kautta olet päässyt rennompaan ja sallivampaan elämäntyyliin. Kirjoituksestasi tuli mieleeni minä noin viisi vuotta sitten ja ystäväni nyt. Olisi tosi hienoa, jos voisit kirjoittaa tästä "ajatusten vapautumisestasi" vähän myös konkreettisemmalla tasolla. Uskon, että siitä olisi hyötyä monille lukijoillesi ja esimerkiksi ystävälleni. Olen ollut hänestä vähän huolissaan. Blogisi on todella ihana ja tykkään lukea ajatuksiasi arjesta syvällisempiin teemoihin. Hyvää syksyn jatkoa sinulle<3

    - Iiris

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela