Heippa! Siis vitsit mikä draivi mulla on tässä bloggauksessa! Vihdoinkin alkaa se tatsi taas löytymään ja into tähän hommaan samaten. Toivotaan, että saisin pidettyä jatkossakin tätä bloggaustahtia ainakin kolmessa-neljässä postauksessa viikossa :-) Ja pakko sanoa, että tuo aurinko ja kevät on vähän aktivoinut mua pukeutumaan vapaa-ajalla johonkin muuhunkin, kuin trikoisiin ja huppariin. Saa lisäiltyä näitä asukuviakin blogiin.
Tänään lähdin kahdeksan junalla kohti Helsinkiä ja kävin pyörähtämässä yhdellä pressitoimistolla. Pikaisen visiitin jälkeen kerkesin viettämään hetken kierrellen kaupoissa ennen koululle suuntaamista. Saatoin muuten ehkä ostaa aivan ihanat uudet Niket Forumin Stadiumista kantistarjousta hyödyntäen... Vilautan ne blogissa joku päivä! Mulla oli tänään aikaisemminkin mainistemani ensimmäinen tapaaminen opinnäytetyöryhmäni kanssa. Juttelin vielä aiheestani ohjaavan opettajani kanssa ja sain 100% hyväksynnän tutkimukselleni. Niin iso kivi vierähti sydämeltäni, kun ei tarvitse alkaa kokonaan miettiä uutta aihetta tai hankkia toimeksiantajaa. Mietiskelin tapaamisen aikana valmistumisaikatauluani ja yritän sittenkin tähdätä valmistumisen tämän vuoden joulukuulle tai ensi tammikuulle. Pitää vain saada itseä tarpeeksi niskasta kiinni ja jaksaa kirjoittaa kesällä, niin se onnistuu ihan helposti.
Shirt H&m/Jeans Pieces/Watch Daniel Wellington (gifted)
Ainiin! Apua, apua, apua. Mulle on varattu ensi tiistaiksi aika Hyvinkään sairaalaan nielurisaleikkaukseen, joten vihdoin saan lopun toistuville nielutulehduksille. Pidempää blogia seuraneet tietävätkin, että olen vuodesta 2009 sairastellut vuodessa keskimäärin neljä jonkinasteista nielutulehdusta tai angiinaa. Viime alkutalvesta sain vihdoin ajan leikkauskonsultaatioon kurkku- nenä- ja korvapoliklinikalle, jossa laitettiin mut leikkausjonoon. Olisin päässyt leikkaukseen jo viime vuoden puolella tai alkuvuodesta, mutta luonnollisesti halusin leikkauksen suoritettavaksi vasta Afrikan reissun jälkeen. Olen muuten niin allerginen Suomelle! Afrikassa en ollut yhtään kipeä paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta, joka sekin johtui vain lennolla olleesta ilmanvaihdosta. Nyt olen pysynyt aika hyvin terveenä, kun olin poissa ne kylmimmät kaudet. Ennen reissuahan, eli ennen joulua olin vaihteeksi nielutulehduksessa.
Eli sellainen kiva juttu mulla edessä ensi viikolla. Leikkaus jännittää jonkun verran ja menenkin leikkauksen jälkeen äidin ja isäpuolen hoiviin Mäntsälään joksikin aikaan. Äiti on päivät kotona, joten on seuraa eikä tarvitse jännittää, jos tuleekin jotain komplikaatioita. Ja joku on tekemässä mulle kaikkia ihania smoothieita ja mehuja syötäväksi haha ;-) Pitää kuitenkin koputella puuta ja toivoa, että leikkaus ja sen jälkeinen parantelu menee hyvin. Joten ensi viikolla voi blogissa olla hiljaisempaa. Riippuu aika paljon siitä, miten tolkuissani olen särkylääkkeiden popsimisesta :-D Ajattelin tehdä leikkauksesta ja toipumisesta jonkilaista postausta, koska omien googletteluideni perusteella nielurisaleikkaukset aikuisiällä on kuumaa kamaa. Ja voi ei mitä kauhutarioita olen lukenut! Pakko oli taas hölmönä googlailla etukäteen kaikkea...
Sellainen sillisoppa tällä kertaa. Tänään mun piti mennä ratsastamaan, mutta mulla oli jo eilen vähän nuhainen ja väsynyt olo, samaten tänään. Siitä syystä päätin viettää illan sohvalla, etten tule kunnolla kipeäki, koska on töitä perjantaina, launtaina ja maanantaina sekä leikkaukseen mentäessä pitää olla terve. Eli illan vietän rauhassa lepäillen.
Muistakaa hyödyntää Stadiumin kantistarjous!
Voi mä muistan oman leikkauksen pari vuotta sitten... Se kahden viikon sairasloma oli todellakin tarpeellinen, kun oli niin karsee olo. Joka yö heräsin jäätävään korvakipuun kun se sinne tietty heijastui heti ja laihduin liiaksikin kun en vaan saanu mitään suusta alas. Mutta vaikka se kaks viikkoo omalla kohdalla oli elämäni hirveimmät kaks viikkoo ni tekisin kaiken uusiks, sillä niin paljon se muutti mun elämää. Annan vaa muistutuksena sen että vaikka sun ei tee mieli nestettä ja ruokaa yhtään ni ei voi liikaa painottaa että ne on ne tärkeimmät, vaikka kyllähän sä sen tiiät. :) Ite olin sillon vielä vähän naiivi etten tajunnu niiden arvoo ja olinki yks aamu hyvin sekavassa mielentilassa ja pyörryin, huh!
VastaaPoistaMutta kaikesta huolimatta toivotan onnea sulle sinne leikkaukseen, kaikki menee varmasti hyvin ja onneks pääset jonkun toisen hoidettavaks sillon:)!
Olin itse viime viikolla nielurisaleikkauksessa ja voin sanoa että ei kannata hirveesti jännittää ;). Mut leikattiin myös Hyvinkäällä. Sen verran varotan että se pore panacod on aivan hirveen makusta eli kannattaa todellaki sekottaa se mehuun tai vaikka pilttiin. Tsemppiä!!
VastaaPoistaTsemppiä leikkaukseen, hyvin se menee! Itellä meni n. 2 viikkoa ennen kuin pystyin syömään sen jälkeen kiinteetä ruokaa, juustonaksujen imeskely ja mehujäät pelasti vähän... Jäätelökään ei mennyt alas kun niiden peitteiden takia kaikki maitotuotteet maistu ihan hirveeltä. Vettäkin oli hankala juoda muuta ku suoraan kipulääkkeen ottamisen jälkeen (pore-panacodit oli tuskaa, tabletit oli mun mielestäni paljon helpompia saada alas!) Mutta oli sen arvoista, ei vaivaa angiinat eikä kausiflunssatkaan nykyään! Suosittelen siis toipumisajalle ajanvietteeksi vaikka Netflixiä ja hyviä mehujäitä pakkaseen, niin paraneminen sujuu niin mukavasti kun se vaan voi ;-)
VastaaPoistaHei. Liityhän facebookissa Bloggaajat - Hyvinkää ryhmään osoitteessa: https://www.facebook.com/groups/1409201602733799/
VastaaPoistaMoni kokee toipumisen leikkauksesta vaikeena. Itse koen että peloteltiin muiden toimesta. Kunhan lepäät etkä rasita itseäsi, pidät nielun kosteana ja syöt säännöllisesti alkuun kipulääkkeitä hyvin pärjää. Itselle ei panacod tai tramal sovi joten buranalla ja panadolilla pärjäsin. Ääni muuttui eikä kanna enään aiempaan verrattuna mutta tavsllinen puhe ok
VastaaPoistaMä ainakin söin suht normaalia ruokaa muussattuna. Ei mitään ongelmaa ruuan kanssa. Ainut et olin allerginen panacodille :(
VastaaPoista