Vuodesta 2013 viedään ihan viimeisiä ja on hyvä hetki istua alas ja käydä kulunutta vuotta lävitse. Kulunut vuosi on ollut kaiken kaikkiaan todella antoisa ja koen kasvaneeni ihmisenä aivan tajuttoman paljon. Ehkä musta viimein on alkanut pikkuhiljaa kasvaa vastuuntuntoinen nuori nainen ja aikuinen. Vuonna 2013 olen vihdoin löytänyt elämääni kaipaavani tasapainon. Enää en jahkaile jatkuvasti Tukholmaan paluun perään, opiskelut ovat vihdoin alkaneet sujumaan Keravan toimipisteeseen viime tammikuussa tekemäni siirron jälkeen, en pidä elämässäni ihmisiä, jotka eivät anna minulle mitään tai joille en pysty itse antamaan sitä, mitä he haluavat. Olen myös kokenut viime keväänä elämäni suurimmat sydänsurut ja saanut tietää, miltä tuntuu kun kaikki revitään aivan kappaleiksi. Kuitenkin osasin päästää irti ja tässä sitä ollaan. Tyytyväisenä, että se tapahtui ja onnellisempana kuin koskaan. Helppoa toisesta ihmisestä irti päästäminen ei ollut, mutta kun tarpeeksi monesti ja lähes pa...