Tästä on taas tullut ihan höpöttelyblogi, koska taas pääsette lukemaan mun höpötyksiä :-) Tällä kertaa kirjoitan yksinkertaisesti vaatteista. Rakastan, palvon ja jumaloin niitä ja en voisi kuvitella päivääkään ilman niitä. Okei, kukapa ei mutta kuitenkin. Tällä en kuitenkaan tarkoita pelkästään niiden ostamista, vaan lähinnä omaa vaatekaappiani. Se ei ole täydellinen, se saa mut lähes päivittäin raivon valtaan ja se ei ikinä pysy siistinä. Näistä huolimatta se on henkireikäni, jonka puoleen käännyn joka päivä.
Oma suhtautumiseni vaatteisiin on todella tunnepitoinen. Omistan kamalasti vaatteita, valittelin kun joka paikka pursuaa niitä, mutta tästä huolimatta muistan lähes ulkoa jokaisen omistamani kenkäparin tai paidan. Olen vuosien aikana oppinut luopumaan käyttämättä jääneistä yksilöistä, joten kaappien perukoilla ei ole unohtuneita paitoja tai housuja. Matkalle lähtiessäni otan aina ihan tajuttomasti tavaraa mukaan. Jotkut raijaavat koko kosmetiikkavarastonsa, minä vaatteeni. En ole koskaan lähtenyt matkalle jättäen matkalaukkuun ostosvaraa (eiku olenpas! 5pv New Yorkin matkalle!), vaan haluan mieluummin ottaa tutut ja turvalliset vaatteet kotoa mukaan. Sunnuntaina tännekin lähdin kahden matkalaukun kanssa, jotka painoivat 48kg yhteensä. Ehkä 5kiloa oli jotain muuta, kuin pukeutumiseen liittyvää. Tiedän, että tulen viikottain ostamaan täältä vaatteita ja olisin oletettavasti puolella pärjännyt, mutta en vain voinut karsia enää yhtään enempää pois. Tästä syystä maksoinkin 79euron suolaisen hinnan pelkästään niistä 8kilosta (kiitos Norwegian), mutta enää ei kaduta. Kuitenkin tuo on pieni hinta siitä, että kiroaisit joku kerta niitä puuttuvia kenkiä tai takkia, jotka jätit matkasta.
En pidä itseäni hyvänä pukeutujana, en osaa aina valita omaan kroppaan sopivia vaatteita eivätkä asut ole kummoisia, mutta siitä huolimatta tiedostan vaatteet koko ajan ympärilläni. Osaan sanoa pelottavan usein, mistä jonkun ihmisen vaate on ostettu tai onko ko henkilö pukeutunut usein samaan vaatteeseen, saan pienestäkin tuntomerkistä nopeasti mieleeni juuri oikean vaatteet nettikaupasta tai liikkeestä sekä muistan mitä ihmisillä on milloinkin ollut päällä. Jostain syystä vaatteet jäävät mieleeni, mutta olen huono muistamaan kasvoja tai nimiä. Kiinnitän ihmisissäkin huomiota ensiksi vaatteisiin, enkä pahemmin katso kasvoja. Tämä on vaan niin alitajunnassa, etten itsekään aina huomaa sanovani ohimennen mistä jonkun ihmisen paita on, saatan kauan tuijottaa jotain ihmistä muistellen onko vaate sen vai sen merkin ja spottailen jatkuvasti kivoja pukeutujia ulkona ollessa. Silti tästä kaikesta huolimatta en jaksa käyttää pitkiä aikoja vaatekaapin edessä vaan keskimäärin pukeutumiseen menee 5minuuttia. Silti tästä huolimatta mun pitää tietää mitä muut laittavat päälle ja haluan käydä vaihtaa vaatteet tilanteeseen sopiviksi. Juuri tästä syystä se oma vaatekaappi on itselleni tärkein. Mietin monesti lentokoneessakin ollessa, että mitä jos tulee hätälasku ja joudun jättämään kenkäni. laukkuni tms sinne enkä välttämättä saa matkalaukkua enää koskaan takaisin :-D
Jotenkin on jännä miten pelkät vaatteet vaikuttavat elämään. Kyse ei oo pelkästään niiden shoppailusta vaan siitä, miten ne jatkuvasti on mielessä ja lähettyvillä. Yksinkertaisesti rakastan vaatteita, voisin viettää aikaa tunteja päivässä lukien muotilehtiä ja kierrellen kaupoissa. Tästä syystä varmaankin unelmoin sisäänostajan ammatista vaatteiden parissa :)
ps. Oon käynyt linkittämänne blogit läpi ja huomenna teen niistä postauksen :-)
kirjotat kyllä tosi hyvin mutta en oikein pitänyt postauksen aiheesta, kuulosti vähän pelottavalta pakkomielteeltä jo :/ mutta tää on sun blogi joten voit kirjottaa mitä haluat :) mutta piti kysyä, haluat siis vaatteiden sisäänostajaksi? mitä koulua siihen ammattiin pitää käydä? muistaakseni joskus mainitsit että haluaisit alkaa lukemaan lakia, onko se haave kuollut ja kuopattu?
VastaaPoistaanonyymi, mietin itsekin tekstiä kirjoittaessa, että joku pitää mua pelottavana haha :-D
VastaaPoistajoo, se on mennyttä. Kaupallinen ala alkanut enemmän kiinnostamaan :-)Täällä tukholmassa voisi lukea suoraan yrkehandelsskolanissa sisäänostajaksi, suomessa kait pitäisi liiketaloutta, kauppakorkeaa tms käydä ja lukea
Mulla on ihan sama, että tietää aika tarkkaan mistä kaupasta mikäkin vaate jollain on ja jopa paljon se on maksanut :D En tiedä mikä siinä on, mutta kaikki vaatejutut jää vaan helposti mieleen :)
VastaaPoistaPS. pidä kivaa siellä ruotsissa :)
Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon tekstin.. Onneksi meitä on kaksi ! :-D
VastaaPoistaOon lukenu sun blogias nyt aikalailla tän aloittamisesta saakka, tosin vähän vaihtelevasti. Aina olen pitänyt sua jotenki tosi hemmoteltuna ja ihmisenä joka ei ymmärrä rahan arvoa, ja jolta jää sähkölasku maksamatta koska oli vaan pakko ostaa ne kuudennettoista punaset korkkarit. Tää postaus jotenki avas mun silmiä sun suhteen, tajusinkin että kyllähän sä joo ostat melko paljon vaatteita, mutta toisin kuin monet, sä taidat rakastaa niitä lähes jokaista. Ja onhan se oma asia mihin rahansa käyttää :) kiitos ihanasta blogista, tää on ihan paras! ja joo susta tulis tosi hyvä sisäänostaja :) anteeks tuli romaani!
VastaaPoistaHmm, mielenkiintosta! En oo koskaan ajatellu, et jollekkii vaatteet saattaa olla tuolla tavalla yhtä tärkee juttu ku jollekkii on vaikka musiikki tai urheilu. Kommenteissa oli pari muutakii, joten ehkä se on vaan sit harrastus suurimmillaan :) Tietty jotain pakkomiellettä tuli mieleen, mut kellä nyt ei olis? ;)
VastaaPoistaItellä on kans joissain asioissa saman tyyppisiä juttuja, mut ei kuitenkaa vaatteissa ja pukeutumisessa. Oon kyllä ihan pienestä pitäen kattonu ihmisten kenkiä koska rakastan paksupohjasia kenkiä ja pennusta asti aina kyylänny kellä on hienot kengät :D Muistan ku suurta hupia oli istua bussissa matkalla kaupungille ja ku amiksen kohalla tuli paljon "isoja ihmisiä" kyytiin ni katoin ja "arvoin" kengät.
Aika samalla tavalla katon myös hiuksia, mut etenkii silmiin omistan "pakkomielteen". Haluun aina tietää ihmisten silmien värin :D
Mut miun pieni maailma avartu taas hippusen verran tän postauksen luettuani! :D
Oli ihana lukea tekstiäsi, puit sanoiksi sen mitä itse koen vaatteiden suhteen, jotenkin olen ajatellut että olen aika yksin tämän mun intohimoni kanssa. Olen sinua huomattavasti vanhempi, jopa keski-ikäinen nainen, mutta intohimo ei vaan ota laantuakseen.
VastaaPoistaMinun kotini on myös täynnä vaatteita, toki ne eivät näy, koska minulla on runsaasti säilytystilaa, asun 150 m2 asunnossa, ja kaappitilaa on todellakin paljon, siltikin olen kanssa joutunut ostamaan säilytyslaatikoita, kun en saanut kaikki kengät ja saappaat nätisti piiloon. Jännää, minäkin muistan tosi tarkasti mitä minulla on, ja muistan myös muiden vaatteet tosi hyvin. Enkä todellakaan ole koskaan jättänyt laskua maksamatta, jotta saisin jonkun ihanan vaatteen ostettua, tuskin sinäkään, ei tämä hulluutta ole vaan intohimoa. Miksi ihmiset jotka rakastavat vaatteita pidetään pinnallisina? Yhtä hyvin ihminen joka rakastaa musiikkia tai vaikkapa elektroniikkaa voi olla pinnallinen. Kuvittelisin, että esteettiset ihmiset hurahtavat tähän helposti. Pidätkö sisustamisesta? Kausittain suhdaudun sisustamiseen samalla intohimolla, silloin vaatteet jäävät taka-alalle, mutta ihan vaan hetkeksi. Silloin siis minulla ei ole intoa käydä vaatekaupoissa, muuten voin myös kiertää tuntitolkulla vaatekaupoissa, en aina välttämättä osta mitään, nautin pelkästään katselemisestakin. Toisilla tosiaankin on vaikka millä mitalla meikkejä, mutta eiväthän ne näy samalla lailla, jos ei satu käymään sellaisen ihmisen kaapilla. Käytän meikkejä, mutta ostan vaan sen mitä tarvitsen ja käytän. Parfyymit on asia erikseen, niitä rakastan, kerään ja vaidan samalla lailla kuin vaatteet.
Elikkä varaudu siihen, tämä intohimo ei haihdu iän mukaan.
Mukavaa syksyn jatkoa!