Inhimillinen turhamaisuus

Helou helou! Viikko on saatu kunnolla käyntiin ja siis vitsit tota säätä! Eilen uskallauduin ulos nahkatakilla, eli nyt on vihdoin saatu korkattua kevättakit myös Suomessa. Pahoittelut tästä ainaisesta säästä jauhaminen, mutta kevät ja aurinko on vain niin parasta. Palataan vielä takaisin Hollantiin ja halusin ehdottomasti vinkata ihanasta kahvilasta, jossa kävimme Sonjan kanssa. Sticky Fingers   on mielettömän söötti kahvila Vondelparkin eteläpäädyn lähellä, Overtoomissa. Amsterdamissa ei muuten kannata pelätä pitkältä näyttäviä välimatkoja, koska Amsterdam on todella pieni, mutta näyttää kartalta katsottuna todella isolta. Eli kannattaa rohkeasti poistua Amsterdamin "sisäringiltä" muuallekin, koska välimatkat ovat todella lyhyitä ja muun muassa Tram-linjat kulkee kätevästi kaikkialle. Sticky Fingers oli paikkana todella kiva ja valoisa. Sisustus oli kaunis, väljä ja mielenkiintoinen ja myös menusta löytyi kaikkea hyvää. Esimerkiksi kuvissa olevat salaatit o...

Voi vitsit, viime viikonlopun Hollannin miniloma oli aivan täydellinen! En ollut käynyt siellä yli 2,5 vuoteen, eli sen päivän jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen. Kuitenkin sinä hetkenä, kun astuin koneesta Schipholin kentälle oli fiilis, kuin olisin tullut taas kotiin. Kaikki oli niin tuttua, tuntui hyvältä checkata itseni junaan käyttäen omaa "M.A.M. Koskela" OV-chipkaartia ja muistin entistä vahvemmin, miksi rakastan Hollantia niin paljon. Hitsi, nyt on ihan pakko käydä siellä useammin! Sonjan kanssa vietetystä viikonlopusta teki täydellisen juuri se, että kaiken turistimeiningin pystyi jättämään täysin sivuun ja vietimme oikeastaan tavallisen viikonlopun, joka oli vain täynnä kaikkea ekstrakivaa. Emme edes käyneet Damilla ja ydinkeskustan kiersimme kaukaa. Pystyin rentoutumaan paljon paremmin, koska meillä ei ollut mitään tiukkaa aikataulua ja menimme fiilispohjalta. Pienet asiat ja hetket tekevät lomista, ja ihan kaikista päivistä, onnistuneita. Reiluun ko...

O M G. Söin Amsterdamissa elämäni parhaan burgerin. Näin talvella Sonjan Instagramissa kuvan, jossa hänellä oli edessään maailman täydellisin burgeri. Burgeri, joka ansaitsee oman hiljaisen hetkensä. Sonjan ehdottaessa, että mennään käymään kyseisessä paikassa sunnuntaina, ei minua todellakaan tarvinnut suostutella. Olin valmis lähtemään jo puolessa välissä lausetta. Hollanti on vegaaneille ja kasvissyöjille ihan mieletön paikka ravintoloiden suhteen ja suosittelen jokaisen Amsterdamiin matkaavan, oli sitten vegaani, vege tai sekaani, käymään Vegan Junk Food Barissa . VJFB löytyy tällä hetkellä neljästä eri lokaatiosta ja paikka tarjoilee ainoastaan plant based-ruokaa. Eli ihan kaikki menusta löytyvä on kasviperäistä. Jokaisessa neljässä ravintolassa on hieman erilainen menu, mutta muutama ruokahitti löytyy jokaisesta ravintolasta. Molemmat meistä söi Notorious Sumo-burgerit ja Sonja tilasi vielä burgerin lisäksi Truffle Friesit sekä vegaanisen majoneesin. Kaksi juoma...

Sunnuntaihin sopivaksi ajattelin kirjoittaa jotain kevyempää. Olen asunut muutamat kerrat ulkomailla ja halusin lähteä vertaamaan viimeisimpiä kotipaikkojani, Suomea, Hollantia ja Viroa keskenään. Tämä ei ole mikään tosikkobattle kolmen maan välillä, vaan oli hauska lähteä muistelemaan näitä kolmea maata ja ottamaan selvää mikä maa vie voiton missäkin kategoriassa. Sitten kysymyksiin! Paras ruokakulttuuri Pakko vastata Viro. Virossa on todella monipuolinen ravintolatarjonta, jonka hinta-laatusuhde on erinomainen. Ylipäätänsäkin virolaisilla on tapana käydä paljon ulkona syömässä ihan pitkin viikkoa ja lähes aina, meni syömään mikä viikonpäivä tahansa, on pöytävaraus ehdoton. Toisena tulee ehdottomasti Hollanti. Hollannissa on ihana  borrel- kulttuuri, eli after workeilla ja "yksillä" käydään ahkerasti ja muutenkin ulkona käydään paljon syömässä. Parhaat nähtävyydet Hollanti vie voiton! Maa on todella kaunis ja lähes jokainen kaupunki on jo itsessään y...

 Suomessa ollaan. Tai itse asiassa on oltu jo viikon verran. Viime viikon sunnuntaina palasin muutama päivä sovittua aikaisemmin Suomeen. Henkilökohtaisista syistä ja niitä sen enempää täällä puitsematta koin parhaaksi lähteä hieman aikaisemmin. Eli kotona taas. Tai kotona ja kotona, koska käytännössä olen vielä pari viikkoa koditon ja majailen vanhemmillani Mäntsälässä, mutta Suomessa joka tapauksessa.  Keväällä pohdin paljon Hollantiin jäämistä, mutta ajan myötä koin parhaaksi tulla ainakin hetkeksi Suomeen. Kosteusongelmien vuoksi olin koko kevään todella kipeä ja päälle vielä ongelmat vatsan kanssa, joten kropan hyvinvoinnin edistämiseksi oli pakko päästä Suomeen toipumaan. Henkisestä turhautumisesta puhumattakaan, kun lähes jatkuvasti oli kipeä olo tai flunssa iski. Pienoinen shokki iskikin kotiin palatessa, kun paino oli tippunut toukokuiselta Suomessa käynnistä yli kolme kiloa. Stressi ja liikkumattomuus teki näköjään tehtävänsä. Nyt olenkin syönyt kaksi...

Tänä kesänä haluan... ...viettää juhannusta suomityyliin täällä Hollannissa. ...pyöräillä Utrechtiin ja takaisin jokin kaunis kesäpäivä. ...syödä (toivottavasti) maailman parasta pizzaa Napolin matkallani. ...lukea mahdollisimman paljon kirjoja. ...käydä puistopiknikillä Amsterdamin Vondelparkissa ( Sonja , milloin mennään? ;) ...meloa pitkin Utrechtin kanaalia. ...käydä isäni mökillä Vierumäen lähellä. ...testata ensimmäisen kerran elämässäni Malminkartanon jätemäen portaat porrastreenin merkeissä. ...rentoutua isovanhempieni mökkisaarella Kasnäsissä. ...käydä pitkästä aikaa Suomenlinnassa, Korkeasaaressa ja Särkänniemessä. ...treenata mahdollisimman paljon ulkona. ...osata nauttia sateisistakin kesäpäivistä. ...käydä vuoden tauon jälkeen ratsastamassa ainakin kerran. ...lähteä äidin mukaan koiranäyttelyreissulle. ...hankkiutua eroon kaikesta turhasta tavarasta. ...syödä paljon grilliruokaa ja uusia perunoita. ...j...

26. Tuo luku muuttui eilen, neljäs kesäkuuta mittariin. Se kauhisteltu 30 ikävuoden etappi alkaa olla jo lähellä ja parikymppisyydelle voi sanoa heipat. Kriisi? Ei todellakaan. Päin vastoin vuosi vuodelta olen tuntenut ikäni enemmän omakseni . Kasvaminen ja aikuisuus ei ole aina niin ruusuista, mutta nautin enemmän "aikuisten" murheista (kasvava pyykkikasa, typerä laskujen maksaminen, kevätsiivouksen hoitaminen...), kuin siitä piinaavasta teiniajasta, jolloin suurimpia kriisejä aiheutti lähinnä huono tukkapäivä ja keskenkasvuiset pojankoltiaiset. Omasta mielestäni nuo olivat enemmän kuormittavia murheita kuin aikuisten velvollisuudet. Tietenkin mieshuolia, ulkonäköpaineita ja -kriisejä on edelleen, mutta aspektit niiden suhteen ovat aivan erilaiset. Osaa mennä enemmän hällä väliä-asenteella, eikä maailma kaadukaan niin helposti. Aina tulee uusi päivä. Enää ei tarvitse lukittautua omaan huoneeseen murjottamaan, jauhaa tunteja mesessä ja kiukutella äidille samalla paisk...