Inhimillinen turhamaisuus

Kaupallinen yhteistyö Globe Hope Eetti teki hiljattain tutkimuksen Suomalaisten vaatebrändien vastuullisuudesta ( kokonaisuudessaan Ränkkää brändi-tutkimuksen voit lukea täältä ), jossa Globe Hope sijoittui ainoina kolmen muun brändin kanssa parhaaseen A-luokkaan. Ihan huippua ja tästä moni muukin kotimainen brändi voisi ottaa mallia! Viime vuosina Globe Hope on keskittynyt asusteiden valmistukseen, mutta aivan äskettain Globe Hope palasi takaisin vaatteidenkin tuotantoon ja viime viikolla lanseerattiin 100% kierrätysmateriaaleista valmistettu vaatemallisto. Tällä hetkellä mallisto sisältää laadukkaita trikoo- ja neuletuotteita ja kankaan valmistuksessa käytetään 60% kierrätyspuuvillaa ja 40% kierrätyspolyesteriä. Vaatteisiin käytettävä puuvilla koostuu tekstiiliteollisuuden leikkuujätteestä ja polyesteri puolestaan valmistetaan kierrätyspulloista ja muusta muovijätteestä. Itse kankaat kudotaan kierrätyslangasta ja lanka valmistetaan Intiassa, suomalaisen Pure Waste Textiles Oy:n innov...

Mikä oli viikon paras juttu? Näin viime viikolla 2,5 kuukauden tauon jälkeen isän ja äitipuolen. Vaikka pyrinkin välttämään liiallisia kontakteja ja tämäkin käynti oli vain siksi, että oli pakko mennä vaihtamaan autoon kesärenkaat vaihdon määräajan lähestyessä loppua, oli kuitenkin ihana nähdä pitkästä aikaa perhettä. Viime aikoin olen kaivannutkin todella paljon perheen yhteistä aikaa ja erityisesti kaivannut sitä, että saisi jälleen nähdä isovanhempia. Mutta kyllä se aika taas tulee, kun voi nähdä normaalimmin. ❤️ Entä viikonlopun para s? Vietin jo perjantaina rennomman päivän, ulkoilin paljon, järkkäilin hieman lisää loppuja tavaroita ja muutenkin viikonloppu oli todella rento ja pitkälti vapaa töistä. Teki hyvää ottaa hieman etäisyyttä työjuttuihin, koska niin usein tulee huomaamatta tehtyä aika paljonkin päivittäin töitä. Mikä oli viime viikon huonoin juttu? Lauantaina kiukutti kolme tuntia kestänyt täysi netin toimimattomuus Telian verkon kaatumisen takia. Olin itse ...

Moikka! Huh mitä vauhtia tämä viikko on mennyt. Tai koko syyskuu ylipäätänsä. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että pian on enää kaksi kuukautta jouluun ja koko vuotta alle kolme kuukautta jäljellä. Olen jo jopa miettinyt ensi kesää, koska täytän heti kesäkuun alussa 30 ja haluan kerrankin järjestää kunnon syntymäpäivät bileinä tai isona dinnerinä, johon kutsun kavereita. Syntymäpäiväni on juuri valmistujaisten aikaan sekä silloin, kun hääsesonkikin on jo alkanut, joten tilavuokran kanssa on pakko olla ajoissa. Ääääh, en ole yhtään syntymäpäivätyyppi niin arvatkaa vaan havahdunko lopulta koko hommaan joskus pari viikkoa aikaisemmin 😅 Pakko ehkä ottaa edes tuo tilavuokra jo syksyn to do-listalle niin olisi ainakin päivä ja paikka check. Tällä viikolla olen jakanut ajatuksiani muun muassa viikon teemojen, kuten mielenterveyden ja tyttöjenpäivän osalta, enimmäkseen Instagramissa, joten päivitellään pitkästä aikaa jotain kevyempää. Blogissa on ollut aika paksua asiaa viime aikoina, ...

Kaupallinen yhteistyö Globe Hope Onko olemassa vastuullista turkistuotetta? Ja onko tekoturkis yhtään sen vastuullisempi valinta, kuin aito turkis? Toisaalta kyllä, mutta molemmissa on puolesta. Luonnon kannalta turkistuote on ekologisempi, kuin tekokuidusta valmistettu tekoturkis. Tekoturkis valmistetaan öljystä peräisin olevasta keinokuidusta, akryylista tai polyesteristä, joka ovat muovia ja jonka maatumiseen menee jopa satoja vuosia. Onko parempi käyttää kestävää luonnonmateriaalia vai uusiutumatonta keinokuitua? Haluaisin sanoa, että on parempi olla käyttämättä kumpaakaan, mutta tästä päästään ongelmaan, jossa tuotteita ei käytetä loppuun tai uusiokäytetä. Minulla on pari aitoa turkista, jotka pitävät minut talvella lämpimänä. Molemmat ovat reilusti yli 50 vuotta vanhoja ja famuni, eli äitini isoäidin, alkuperää. Molemmat ovat täysin virheettömässä kunnossa ja istuvat minulle hyvin, joten olisi sääli jättää ne käyttämättä vain siksi, että ne ovat turkistuotteita. Kertakäyttöku...

Moikka! Huh, tämä viikko on mennyt ihan silmänräpäyksessä ja aikamoista sykkimistä oli kaikki arkipäivät. Onneksi alkuviikon huonot fiilikset väistyivät taka-alalle ja torstai sekä perjantai meni täysin eri mielialalla. Eilinenkin oli aivan mielettömän onnistunut ja tehokas päivä. Kivoilla fiiliksillä voi siis viettää viikonloppua, eikä viikonlopulle jäänyt liikaa tehtävää. Perus blogitöitä ja pari muuta juttua pitää hoitaa, mutta tuollaiseen on tottunut. Eikä sitä oikein osaisi edes olla puuhailematta mitään blogiin tai instaan liittyvää! Nuo huonommat päivät antavat joka kerta todella paljon perspektiiviä elämään ja siihen, että onneksi asiat ovat suurimmilta osin todella hyvin. Oikeastaan en edes voisi kuvitella kokonaisvaltaisesti kivempaa arkea. Tietty on niitä muutamia asioita, jotka ehkä tekisivät elämästä kivempaa, mutta kokonaisuudessaan minun yleisen hyvinvointini kannalta kaikki on oikein mainiosti. Huonoja päiviä ja fiiliksiä tulee, joka pitää vain hyväksyä. Onneksi jo...

Eilinen ja tämä päivä olivat tuskaisia. Todella tuskaisia. Olen erinäisistä syistä johtuen nukkunut pidempään huonosti ja katkonaisesti ja loppuviikon unettomuus todellakin näkyi maanantaina. Siihen päälle vielä painostava aamupäivän sadesää, joten fiilis ei ollut ihan huipussaan. Tänään taas väsymys, kiire ja stressi teki aamulla tehtävänsä ja olo oli ihan kamala. Päätin suosiolla hoitaa aamulla alta ainoastaan pakolliset ja kiireellisimmät asiat ja otin aikaa itselleni. Ajatus karkaili niin paljon, ettei vain ollut mitään järkeä yrittää väkisin tehdä töitä. Suljin tietokoneen, söin ja lähdin treenaamaan. Kotiin päästyäni makasin yli tunnin sohvalla hikisenä, likaiset treenivaatteet päällä, kunnes jaksoin nousta. Kävin suihkussa, pesin hiukset ensimmäisen kerran ties monen päivän tauon jäljiltä ja laittauduin hieman. Elämä ei tuntunutkaan enää niin hirveältä ja kaikki on ihan hyvin. Olin vain väsynyt ja kävin ylikierroksilla. Joskus näin pienikin irtiotto ja aikalisä riittää. Täytyy...

Rakastan unelmia, unelmointia ja kuulla mistä muut unelmoivat. Sanana unelma ja unelmointi on hieman epävakaa ja jotain, jota ei oikeastaan voi edes määritellä. Itse en näe unelmia mahdottomuutena, kuten jotkut varmasti kokevat, vaan ainoastaan mahdollisuuksina. Jos emme unelmoisi, meillä ei olisi mitään, mitä saavuttaa. Unelmointi antaa meille avoimen mielen, jonka avulla pystymme jäsentelemään unelmat ja realiteetit, joka taas johtaa siihen, että lähdemme tavoittelemaan edes hieman enemmän, kuin mikä olisi se realistisin ja turvallisin vaihtoehto. Itse unelmoin aina todella korkealle, kuten sanotaankin, D ream big, mutta unelmoinnin ja unelmien hyödyt meidän mielelle saa unelmoimalla jo jostain pienestäkin. Ihan jokainen unelma, jonka asetamme mieleemme, on puolitie sitä kohti- oli sitten kyse jostain isosta tai pienestä unelmasta. Tämän jälkeen kaikki riippuu vain itsestäsi ja siitä, mitä päätät tehdä toteuttaaksesi unelmasi. Nuorempana unelmointini oli paljon suuripiirteisempää j...

 *Postaus sisältää mainoslinkin Helou ja mahtavaa uutta viikkoa! Viikonloppu oli blogin puolella hiljainen, koska koko loppuviikko oli täynnä ohjelmaa ja menoa, eikä sunnuntaina ollut sellainen olo, että olisin saanut aikaiseksi mitään fiksua tänne blogin puolelle. Tällä viikolla taas normaalit kuviot ja nyt palaan oikeasti takaisin arkeen. On ollut vähän jo ikävä, mutta myönnän, että on ollut myös hienoisia käynnistymisvaikeuksia tämän kanssa... Koska arki tosiaan alkaa taas normalisoitumaan, halusin vilautella teille miltä tämän viikon kalenterinäkymäni näyttää. Toistaiseksi vielä hieman hiljaisempaa, joten pitää nauttia! Maanantai Aamu ja aamupäivä töitä kotona: sähköpostien purhaminen, muutaman meilin follow up, tämän blogipostausen aloittaminen jne. Iltapäivällä kipaisin käymään postissa, kävin salilla ja illalla menen vielä pelaamaan tennistä, jonka jälkeen täytyy viimeistellä huominen postaus. Tiistai Aamulla reilu parin tunnin palaveri, josta menen suoraan ...

Heippa! Huh, nyt on todellakin alkanut arkeen palaaminen monen viikon semilomailun jäljiltä ja tänään päivästä tulikin huomaamatta 12 tuntinen. Tuntui myös oudolta joutua poistumaan kotoa jo ennen yhdeksää 😄 Lähes koko heinäkuun olen tuohon aikaa ollut vielä yöpuvussa tai pyyhkeeseen kietoutuneena suihkun jäljiltä. Tämä viikko on startannut niin vauhdikkaasti, joten ajattelin hetkeksi hengähtää ja jakaa kanssanne muutaman lempihetkeni ja parhaan jutun viime viikolta. Olen pitkään, oikeasti vuosia, halunnut mennä pelaamaan kunnolla tennistä ja vihdoin pääsin pelaamaan ja vielä ihan huipussa seurassa. Tai ei sitä ihan vielä oikein kunnon pelaamiseksi voi sanoa, mutta alku on ainakin ihan lupaava. Tenniskärpänen puri minua oikein kunnolla ja nyt haluaisin vain koko ajan käydä pelailemassa. Mikäli joku siellä puolen kaipaa pääkaupunkiseudulla tennisseuraa, niin minua saa todellakin pyytää pelikaveriksi! Viime viikko oli aika täydellinen ruokapuolen suhteen. Kävin muun muassa...

Viikonloppuna luin Iidan matkassa-blogin  Iidan postauksen otsikolla "Asioista, joista on vaikea puhua"  ja teksti pysäytti minut pitkäksi aikaa. Ei siitä syystä, että olisin samaistunut Iidan kertomiin asioihin, vaan jäin miettimään sitä, miksi joistakin asioista on niin vaikea puhua. Koen olevani suora ja rehellinen ja luonteeni vaatii sen, että haluan tulla kuulluksi ja vastavuoroisesti kuulla muita. Kerron kuukausittain suurelle määrälle ihmiselle siitä, mitä elämässäni tapahtuu ja mitä on mielenpäällä, mutta silti on paljon asioita, joista minun on todella vaikea puhua edes lähimmilleni. On paljon asioita, joista pystyn avautumaan vasta (ikävä kyllä) alkoholin voimalla tai ollessani epätoivoinen tilanteen äärellä. Olen avoin ihminen ja tarvitsen sitä, että puhun asioistani ihmisille. Toisinaan pidän asioita liian pitkään sisälläni ja avaudun vasta, kun vesi valuu jo ämpärin reunojen yli. Minun on vaikea kokea olevani vaivaksi muille, joka tekee "pikkujutui...