Inhimillinen turhamaisuus

Moikka! Huh, tämä viikko on mennyt ihan silmänräpäyksessä ja aikamoista sykkimistä oli kaikki arkipäivät. Onneksi alkuviikon huonot fiilikset väistyivät taka-alalle ja torstai sekä perjantai meni täysin eri mielialalla. Eilinenkin oli aivan mielettömän onnistunut ja tehokas päivä. Kivoilla fiiliksillä voi siis viettää viikonloppua, eikä viikonlopulle jäänyt liikaa tehtävää. Perus blogitöitä ja pari muuta juttua pitää hoitaa, mutta tuollaiseen on tottunut. Eikä sitä oikein osaisi edes olla puuhailematta mitään blogiin tai instaan liittyvää! Nuo huonommat päivät antavat joka kerta todella paljon perspektiiviä elämään ja siihen, että onneksi asiat ovat suurimmilta osin todella hyvin. Oikeastaan en edes voisi kuvitella kokonaisvaltaisesti kivempaa arkea. Tietty on niitä muutamia asioita, jotka ehkä tekisivät elämästä kivempaa, mutta kokonaisuudessaan minun yleisen hyvinvointini kannalta kaikki on oikein mainiosti. Huonoja päiviä ja fiiliksiä tulee, joka pitää vain hyväksyä. Onneksi jo...

"Mitä sä haluisit tehdä tänään?" "En mitään, haluan vain olla."  Italian loma on mennyt oikein hyvin ja pääosassa on ollut rentoutuminen. Olin elokuun aikana joutunut tekemään hieman liikaa töitä ja samalla tunne-elämässä tapahtui paljon kaikkea. Toisinaan kävin onneni huipulla, toisinaan taas oli aivan maassa. Lopputulema olikin se, etten oikein tiedä mitä ajattelisin tunteista ja kiintymisestä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että koen nykyisin olevan todella vaikeaa luoda mitään pitkäaikaista ja pysyvää - sellaista, jonka rakentamiseen molemmilla olisi kärsivällisyyttä. Myönnän, etten itsekään ole kärsivällinen ja vaadin alusta asti tunteideni osalta paljon. Huono puoleni on, että teen usein ihmisistä ensimmäisen kohtaamisen perusteella päätöksen kiinnostunko vai en, enkä helposti anna jutuille aikaa. Perustelen tätä itselleni aina sillä, ettei minulla ole aikaa. Ei ole aikaa katsella ja miettiä, vaikka mistä me tiedämme, jos se fiilis löytyisik...

Moikkamoi! Mitä teille kuuluu? Viime viikkoa meni kiireen keskellä ja jotenkin ihan sumussa. Hyvä, kun muistan mitä olen tehnyt ja tuntuu, kuin Italian reissusta olisi ikuisuus vaikka palasin sieltä kotiin tiistai-keskiviikko yönä. Onneksi tällä viikolla sain rakennettua aikatauluni sellaiseksi, ettei tarvitse koko viikkoa aikatauluttaa aamusta iltaan. Nyt on sellainen tunne, että pakko saada vähän hellitettyä ja keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin. Koko viime viikon olotilani oli todella ristiriitainen. Viime viikon maanantaina julkaistu IPCC:n ilmastoraportti pysäytti ja sai olon raskaaksi. Vaikka itse yritän parhaani maapallon hyvinvoinnin eteen, alkoi harmittamaan, kuinka piittaamattomia osa ihmisistä on, eikä omaan kulutukseen suhtauduta lainkaan kriittisesti tai vastuullisesti. Tietenkin omassa kulutuskäyttäytymisessäkin olisi parannettavaa, mutta se, että kannan edes jonkinlaista vastuuta ja tiedostan kulutuskäyttäytymisen vaikutukset ilmastoon on parempi, kuin ei...

PERJANTAI 5.10.2018, POLLUTRI, ITALIA 09:33 Nukuin todella myöhään. Toissayön muutaman tunnin yöunet, matkustaminen ja myöhään valvominen olivat tehneet tehtävänsä. Herättyäni selasin hetken somea, jonka jälkeen tein reilun tunnin töitä sängyssä makoillen. Alakerrasta kuului jo remonttimiesten ääniä. Työt saatuani valmiiksi kävin poimimassa suoraan puusta muutaman viikunan ja liityin aamupalalle muiden seuraan. Tuoretta, leipomosta haettua leipää, viikunoita soijajogurtin kanssa ja kahvia. Oikeaa luksusta! 12:15 Aamu tuli vietettyä oikein hitaasti. Aamun tehtävälistalla oli jo tehtyjen töiden lisäksi muutama blogiin liittyvä juttu. Menin laittautumaan nopeasti, jonka jälkeen aloin valokuvaamaan. 15:20 aikoihin lähdimme ajamaan kohti Pescaraa. Matka meni ihastellessa ruskan merkkejä näyttävästä luonnosta. Ajomatka meiltä Pescaraan reilun tunnin. 16:35 auto parkissa. Ensimmäisenä halusin pyörähtää Stradivariuksessa. Muissa vaatekaupoissa ei oikeastaan edes kiin...

Ajettavana oli 2981 kilometriä Italian Pollutrista Mäntsälään. 2 autoa, 4 ihmistä. Keskimäärin 700 kilometriä ajoa per päivä. 77 tuntia Italian talolta Tallinnan satamaan. Kokonaisuudessaan matkaan meni ovelta ovelle 83 tuntia. 8 eri maata, jotka olivat Italia, Itävalta, Tsekki, Puola, Liettua, Latvia, Viro ja Suomi. Noin 38 tuntia autossa kahdestaan äidin kanssa. 0 aikaansaatua riitaa äidin kanssa. 5 bongattua yhteenajoa Puolan moottoritiellä 50 km ajon aikana. 3 yövyttyä yötä kolmessa eri maassa ja 3 eri motellissa. 1 pysäytys ja auton papereiden ja passien tarkastus poliisin toimesta. 2 päivää peräkkäin aamupalaksi omeletti ja musta kahvi. 1 ihana aamupalabuffet Itävallassa ja 1 hyvä laivabuffet. 1 laivamatka. 3 päivää samoissa vaatteissa. 2 täysin meikitöntä päivää. Yhteensä 16 tuntia nukkumista kolmen päivän aikana. 11 Puolasta ostettua Sheet Maskia. 9 päivän aikana 9 gigaa käytettyä Eu-dataa. ...

Terveisiä Pollutrista! Ensimmäinen vuorokausi alkaa olemaan takana ja eilen olimme perillä vasta yhdeksän kieppeillä illalla. Kotoa olin lähtenuyt jo aamukahdeksalta, joten aika pitkä matkapäivä takana. Lensin Riian kautta Roomaan, josta matka jatkui vielä itärannikolle Abruzzon provinssiin, Chietin maakuntaan. Matkaa Fiumicinon lentokentältä tänne on 300 kilometriä ja Rooman ruuhka saattaa lisätä ajoaikaa reilusti, jopa tunnilla. Mutta perille päästiin ehjinä, mutta väsyneinä! Loman vietän minimalistisissa tunnelmissa äidin ja isäpuoleni juuri ostetussa talossa ja meillähän ei ole täällä vielä muun muassa sähköä. Vettä, kylmää kylläkin, onneksi tulee! Talo on aivan ihana, kunhan remontti saadaan tehtyä loppuun ja sähkötkin tekevät vähän kotoisan tunnelman, vaikka mikäs tässä kynttilän valossa kirjoittaessa. Hatunnostot äidille ja isäpuolelleni, jotka ovat asuneet täällä viisi viikkoa ilman sähköä. Ei jääkaappia, yhteen pistorasiaan sähköä autosta ja suihkut kylmällä vedellä. Sähkö...

Moikkamoi! Huh mikä viikko takana. Alkuviikko meni täysin pakkaillessa ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen jouduinkin tulemaan jo tiistai-iltana Suomeen. Torstaina kävin hakemassa viimeisen muuttokuorman Tallinnasta ja luovuttamassa avaimet, joten nyt asutaan jälleen virallisesti Suomessa. Suomen sosiaaliturvaan en kuulu vieläkään ja hakemukseni on vasta käsittelyssä, joten aika varovasti joudutaan elemään, sillä en saa esimerkiksi mitään henkilövakuutuksia ennen sosiaaliturvan palauttamista. Vaikka tietenkin saan käyttää kunnan omia palveluita, on olo kuitenkin hieman turvaton, koska tällä hetkellä minulla ei ole mitään tapaturmavakuutusta, jos jotain suurempaa kävisi. Peukut pystyyn, että Kela käsittelee hakemukseni pian ja saan taas mielenrauhan! Ainiin! Olen ollut todella onnekas, että sain töitä! Eilen oli jo ensimmäinen työpäivä ja fiilis työn suhteen on innokas ja hyvä. Yksi stressin aihe taas vähemmän ja tuntuu siltä, että palaset alkaa vihdoin loksahtelemaan takaisi...